Ennen sitä oli neljä onnellista vuodenaikaa: oli säännöllisesti kevättä, oli kesää, oli syksyä ja talvea. Talvellakin oli lunta ja hankikeliä.
Nyt nykyisellään on melkein vain kuin kolme vuodenaikaa: epämääräistä, pitkää kevättä, kesänoloista kuumaa jaksoa ja varsin pitkää syksyä. Talvea on siinä jossain välissä vain pieni pätkä.
No, tästä kuitenkin vielä jatketaan.
Monenlaisia suunnitelmia vireillä tulevalle kesälle. Katsotaan …
Taustakuvassa veneeni Kalliosaaren rannassa. Taustalla Hornanselkä.
Kävin Jorman kanssa ti – ke: na Suninlahdessa. Tarkoitus oli jatkaa kuukausi sitten Vännin kanssa aloittamaani puusouvia. Halottavia pölkkyjä oli siis noin 170 kpl. Meillä kummallakin oli uusi kirves, Jormalla Bilteman kiinalainen, minulla Fiskarsin pienempi halkomakirves. Jorman kirves maksoi 20 €, minun 53 €.
Kuten oheisesta kuvasta näkee, Jorman kirves on melkoinen murikka, painaakin 800 g enemmän (2,4 kg) kuin minun. Fiskarsin X17 näyttää vähän kuin lelulta kiinalaisen rinnalla, vaan totuus on toinen: nerokkaasti suunniteltu halkaisukirves todella toimii. Terän pinnoitteetkin ovat teflonia, eikä terä irtoa varrestaan koskaan!
Kiinalainen ja suomalainen halkaisukirves (klikkaa kuvaa)
Pölkkyhommat jäivät kesken, olihan meillä samaan aikaan lukuisa määrä verkkoja hoidettavana. Jatkamme ehken vielä ensi viikolla, jos vaan kelit ovat sopuisat.
Verkoilla saatiin huononlaisesti kalaa, vain 15 muikkua sekä yksi pikkusiika. Muutamia hyviä ahveniakin oli ja pari mukavaa madetta. Kaksi kivisimppuakin (http://suninlahti.blogaaja.fi/kivisimppu-komia-kala/). Kovien tuuliennusteiden vuoksi emme laskeneet verkkoja Kukkarinselän selkäluotojen lähistölle, vaan tyydyimme Ruunasaarten katveeseen.
Jouduimme köröttelemään pikku-Hondalla koska Parsun ei vieläkään käynnistynyt.
Kaupinsalon salmessa oli tänä aamuna melkoinen yllätys: joutsenpesue, jossa oli peräti neljä poikasta! En ole koskaan nähnyt vastaavaa.
Vännin kanssa puuhasteltiin eilen ja tänään varsin mittavassa puusouvissa. Puitahan on ollut nutullaan viime vuoden elokuusta alkaen. Tuoreimmat kaatuneet rungot ovat tämän vuoden elokuulta.
Vänni sahasi kaikki tontilla olleet, nurin menneet puut pölkyiksi. Myös ’kaksoispaju’ on nyt pätkitty. Sitä ei ole laskettu mukaan pölkkymäärään. Muita pölkkyjä on nyt ’halkojaa odottamassa’ noin 170 kpl! Siis sata enemmän kuin viime vuoden elokuussa.
Jos myös kolme lähinpänä nurin olevaa runkoa vielä sahataan, saadaan kasaan jo huimat 350 – 400 pölliä!
Aloitin eilen pölkkyjen halkomisen, mutta yllättäen kirveen varsi katkesi ja homma jäi sillä erää siihen. No, eipä ole mieskään enää täydessä teräkunnossa.
Pari päivää sitten rouskuja ei vielä ollut, mutta tänään sain jo pienen sienisalaatin tarpeet. Vähänlaisesti karvalaukkuja ja jokunen kangasrousku. Hirvikärpäsiä pesiytyi päähän runsain määrin, ja loppujen lopuksi niitä oli lukumääräisesti enemmän kuin sieniä sankossa.
Tein sienisalaatin, onneksi oli sipulia ja kermaa. Kylläpä oli mahtavan hyvvää!
Aamulla sain muikkuja 1250 grammaa, siis hieman liikaa. Vain yksi lyhyt verkko oli pyynnissä.
Tein muikkutirripaistin ja siitä tuli aivan h-tin hyvää! On vaan niin iso satsi, etten kyllä pysty kaikkea syömään huomisen aikana.
Olen jo muutaman vuoden täsmäpyyntänyt muikkuja. Siis vain sen verran kuin jaksaa syödä. Se ei ole kovinkaan helppoa, sillä iisisti muikkuja tulee kilotolkulla.
Naapurin vanha pariskunta on vissiin harvinaisen kova syömään muikkuja: eilen heillä oli 4,4 kilon saalis, siis 2,2 kiloa henkeä kohti. Heilläkään ei ole sähköjä, joten pakastaa ei voi. En ole kysynyt, tönkkösuolaavatko he ylijäämän, vai syövätkö muikkuja tosiaan yötä myöten.
Eilen tilasin reilun kilon saaliin ja tänä aamuna muikkuja oli kuin olikin 1150 grammaa. Se on taitoa se!
Piti lähteä Kalliosaareen muikunpaistoon, mutta melko kova länsituuli olisi sammuttanut kaasuhellan liekin avoimella kalliolla.
Laitoin pikkumuikut graavisuolaan, isommat osin savustin, osin paistoin. Aika passelisti tuli joka lajia.
Äsken Suninlahteen tuli joutsenpoikue, emot ja kaksi poikasta. Kovasti ovat poikaset kasvaneet, mutta ovat vielä selvästi emojaan pienempiä. Kokoharmaita.
Kävin laskemassa vakiopaikalleni pohjaan 13- ja 15-milliset verkot. Tiheämpi on vain 2-metrinen, toinen 3-metrinen. Molemmat 30 metriä pitkiä.
Jututin päivällä Suninniemen naapureita ja he kertoivat saaneensa tänä aamuna reilut neljä kiloa muikkuja. En nyt muista monellako verkolla. Pyysivät välivedestä yhdeksän metrin tapseilla.
Jos ja kun saan huomisaamuna reilun kilon muikkuja, lähden Kalliosaareen niitä paistamaan. Tilauksessa on muikkuja reilu kilo siksi, että laitan osan graavisuolaan ja herkuttelen sitten illalla.
Huippukelit tulossa: lämmintä peräti 22 astetta!
Eilen illalla Suninlahteen tulleet kaksi joutsenta olivat koko yön paikalla, verannalta katsottuna etuoikealla, noin 150 metrin päässä. Yöpyivät vedessä lähellä rantaa.
Kävin sieniä katsomassa tästä lähistöltä. Rouskuja ei vielä ollut, tattejakin huonosti, vain vanhoja punikkeja. Kantarelleja ei lainkaan.
Tänään olin kahvinjuonnissa verannalla. Istuin retkinojatuolissa kun ’iso ötökkä’ lensi yllättäen suoraan päin ’pläsiä’. Ennätin juuri väistämään ja otus tipahti vasemmalle hihalleni. Sehän olikin ’vanha tuttuni’: kankuri, jonka edellisen kerran näin samassa paikassa kaksi vuotta sitten. Kankuri 2012 (linkki aiempaan kankurijuttuun).
Kankuri toistamiseen vierailulla (kuva suurenee klikkaamalla).
Perjantaina Suninlahteen mennessäni kaikuluotasin taas kotiapajan – kuten aina aiemminkin. Muikkuparvia ei vieläkään ollut, mutta kiinnitin silti huomioni muutamiin pikselin kokoisiin täpliin, joita en ollut aiemmin tänä vuonna havainnut. Vaikutti siltä, että kyseessä voisi olla pienen pieni muikkuryhmä, vaikea sitä oli sanoa. Muikkuparvihan erottuu luotaimessa melkoisen selvästi.
Jorma tuli lauantaiehtoona ja kerroin epäilyni. Sovittiin, että lasketaan kaksi tiheintä verkkoa ’lokit puussa’-paikalle (tein pari vuotta sitten valmiin narun, jolla verkkojatan saa ko. paikan rantapajusta laskettuna äkkisyvän reunaan, joka on melko kaukana rannasta).
Tihein verkko on 13-millinen. Sitä ei ole koskaan pidetty pyynnissä, ei ainakaan minun aikanani. Seuraava olikin sitten kiinalainen 14-millinen, jolla olen paljon aiemmin pyytänyt.
Muita verkkoja laskettiin poikkeuksellisen niukasti: vain vinoriimu Hautasaaren länsipuolelle ja matala 45-millinen selkäluodolle.
Auringon laskiessa jigailtiin pienemmällä selkäluodolla ja ahven oli tosi hyvällä otolla. Jos satuimme paikalle aikaisemmin, olisimme varmaan saaneet ahvenia kilotolkulla. Nyt kymmenkunta, noin 100 – 150 grammaisia. Ne savustin varhain sunnuntaiaamuna. Herkuttelin savuahvenilla vasta Jorman lähdettyä, kyllä olivat todella huippuherkullisia!
Yllätyimme sunnuntaiaamuna, kun 13-millisessä oli 15 pikkumuikkua, ja kiinalaisessa ’normaalikokoisia’ 11 kpl. Siis kaiken kaikkiaan yhden miehen täsmäannos: kaksi paistinpannullista. Tuntuipa hyvältä jo ennen varsinaista paistamista!
Riimuverkko oli tyhjä, mutta selkäluodon matalassa verkossa oli kolme pientä lahnaa, pieni kuha ja vajaat kymmenen ahventa, joista suurin noin 800 grammainen. Lisäksi vanha 3-koukkuinen vaappu (siis ei nyt uistelijalta tarttunut. Kaksi kolmihaaraa onnistuin hirmusotkusta peltisaksilla pilkkomaan).
Sunnuntain verkkosaalis: muikkuja, osa ahvenfileistä ja vaappu (kuva suurenee klikkaamalla)
Olin pari viikkoa Varkauksissa ja sillä välin lounaasta tullut ukkosmyräkkä kaatoi mökin läheisyydessä kolme puuta. Lähin, hoikka mänty, on saunan ikkunasta kymmenen metrin päässä. Noin parikymmensenttinen, eli helposti pilkottava, kun vaan joku sahaisi pölkyiksi.
Vuosi sitten heinäkuussa tapahtuneessa tuhossa melkein kaatunut iso kaksoispaju (alunperin miltei kiinni katonreunassa mökin itäkulmalla) on nyt entistä enemmän kenollaan ja kaatuu kyllä kokonaan piakkoin, vaikkei autettaisikaan.
Noin satametriä Suninniemen suuntaan on myös hoikka pitkä mänty nutullaan. Lisäksi samanlainen koivu, jonka latvuksessa on sen verran oksia ja tuoreita lehtiä, että teenpä huomenna saunavastan.
Toissa yönä vähän vaille kolme alkoi tosi kova ukonilma, joka iski päälle lounaasta. Ensin tuli aivan h-tisti vettä. Heräsin rankkasateen pauhuun kun se pieksi peltikattoa. Se on niin kova meteli, että herättää puolikuolleenkin. Menin verannalle. Silloin kaksi salamaa iski aivan lähelle. Koko maailma valkeni silmänräpäyksessä ja sokaistuin niin, että tuli entistäkin pimeämpää. Hirmuisessa paukkeessa, rankkasateessa ja viimassa mökki tuntui hajoavan niille sijoilleen. Sokeana pidin kaksin käsin puupilarista kiinni ja kauhistuttava tunne iski tajuntaan maailman lopusta, tai ainakin minun maailmani lopusta.
Onneksi maailmanlopetusjatkot päättyivät melko piakkoin, sain näköni takaisin ja koko myräkkä siirtyi koilliseen.
Herhiläinen on kuuleman mukaan levittäytymässä pikku hiljaa Suomeen. Siis jättiampiainen.
Tänään puolelta päivin ilokseni ilmaantui tosi herhiläinen (Hornet). Lensi aivan lähellä, Tuohisalon yläpuolella, ajoittain vain noin 500 metrissä. Ja ääni oli aivan hirmuinen! Kurjen huudot mökin nurkalla olivat ihan pikkukiekaisuja tähän verrattuna.
Ilma 29, vesi Suninlahden rannassa peräti 27 asteista. Eilen tullessani verannalla oli varjossa 31 astetta.
Muikkuja ei vaan ole kotiapajalle kuulunut, kumma juttu. Naapuri kokeili kerran ja sai neljä muikkua. Eilen Levälahdessa jututin yhtä kaveria, joka oli selän puolelta saanut 16 muikkua.
Kävin äsken kaikuluotaamassa syvännettä, mutta vain yksittäisiä isompia kaloja näkyi. Menin sitten läheiselle pakalle jigaamaan, vaan melko pian oli lähdettävä läkähdyttävästä helteestä pois ja ajoin kotilaiturille uimaan.
Nyt iltapäivällä verannalla jo uskomattomat 34 astetta! Retkinojatuolissa pystyy istumaan vain käymällä 10 minuutin välein saunassa valelemassa päätä ja hipiää kylmällä vedellä.
Aamulla Suninlahdessa kävi viisi kuikkaa. Sorsapoikuekin vieraili pitkästä aikaa, vain neljä poikasta. Härkälinnut ovat ihme kyllä edelleen paikalla.
Olin kolme yötä Suninlahdessa. Merkillisintä oli härkälintujen ’kotiutuminen’.
Kaksi härkälintua ovat jostain syystä valinneet Suninlahden kotipaikakseen ja viihtyvät jatkuvasti paikalla! Mitään ei tunnu haittaavan veneellä ajelu, vaikka normaalisti lintu on melko arka. Mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan tätä ihmettä kestää.
