3.7.2012 14:55 – Vesa – Muokkaa – Kommentoi – Suosittele
Vännin kanssa kävin saunomassa Orkonmäen ikivanhassa savusaunassa. Lämmitys kesti viisi tuntia, vaan kyllä se oli sen väärtikin: saunominen oli miltei yliluonnollinen kokemus, eli siis täysin vailla vertaa! Suorastaan maaginen. Sellaisessa saunomisessa umpijuroimmastakin peräkammarin pojasta kehkeytyy miltei hetkessä sulavasanainen runoilija! Ainakin jos on Koskenkorvan kivennäisvettä saunajuomana.
23.6.2012 17:01 – Vesa – Muokkaa
Eilen, eli juhannusaattona, kävin Kosulan kyläkaupalla kaljan ostossa. Siis ensin veneellä Levälahteen (8 km) ja sitten 8 km autolla Kosulaan. Palattuani oli vieläkin melko tuulista, enkä sen vuoksi lähtenyt hauen ja ahvenen pyyntiin. Aloitin siksi aaton vieton olusilla ja siinä se sitten menikin koko ilta ja saunakin jäi lopulta lämmittämättä, vaikka puut, vedet ja uusi vastakin olivat valmiina. Juhannusmuusa kuitenkin puuttui, siis sellainen sulohengetär, joka olisi hoitanut saunahommat, joihin kuuluu lämmityksen lisäksi venäläistyylinen vastomishoito, selän pesu, sekä aktiivipaikkojen stimulointi.
Tänä aamuna olikin sitten tosi hieno ilma ja lähdin jo aamupäivällä soutuveneellä järvelle. Mukana tyyny, radio, kiikarit, haukivirveli ja kolme jigivirveliä. Eväinä pullo mehua, kahvinkeittovälineet, ruisleipää, voita, graavihaukea ja uutta sipulia.
Tuohisalon kaakkoispäässä pysähdyin pariksi tunniksi pienen saaren päähän kahvinkeittoon. Keitin kahvit veneessä. Kaasulla se käy kätevästi. Kahvi oli tosi hyvää, samoin kuin graavihaukivoileivätkin, joissa lisukkeena oli sipulisilppua ja mustapippuria. Sitten vain löhöilin keskituholla aurinkoa ottaen. Veneessäni on leveä keskituho, jossa voi mukavasti olla pitkällään, kunhan vain on tyyny pään alle. Huippuhieno fiilinki – pitkästä aikaa!
Laskin sitten köyden irti rannasta ja vieno kaakkoistuuli lähti kuljettamaan venettä hitaasti poikki selän. Jigasin samalla, ennen sitä kutsuttiin ajopilkinnäksi. Mukavan leppoisaa hommaa: voi olla pitkällään silmät kiinni ja vain haaveilla. Ei muuta kuin välillä aina nykäisee pikkuisen vavalla.
Vastarannalle ajauduttuani heitin hieman virveliä ja sain pienen hauen, ahvenen ja salakan (!).
Laitoin eilisiltana saamani pikkuhauen graavisuolaan. Tänä aamuna tein pari graavikalavoileipää ja jo vain maistui! Kyllä hauki on suolassakin tosi hyvää, melkein sanoisin, että parempaa on kuin siika.
Nyt olen tässä odotellut tuulen tyyntymistä jotta pääsisi pienellä veneellä hauenpyyntiin. Kova luoteistuuli on pahin näissä maisemissa, lähellä ei ole edes isompia saaria, joiden suojaan pääsisi heittelemään. Vene pyörii tällaisella tuulella kuin väkkärä, eikä virvelöinti ole silloin kovinkaan mukavaa.
Vesi 15 asteista, ilma 16 -18.
Suvaksen pinta on edelleen tosi korkealla vaikka onkin laskenut puolisen metriä toukokuun lopun huipputasosta. Laiturin kävelyramppi on rannan puolelta niin syvällä, ettei varmaan kumisaappaissakaan varret riitä:
Mökin veranta suorastaan kuhisee itikoita! Niitä on enemmän kuin tähän mennessä pahimpana sääskivuonna 2007. Tuvassa ei tullessani onneksi ollut vielä paljon. Vaan ilta kun eteni, verenhimoisia pirulaisia ilmaantui kuin tyhjästä koko ajan lisää. Nukkumaan mennessä saatanallinen ininä vaan lisääntyi, eikä nukkumisesta ilman kemiallista puudutusta tullut mitään, ei vaikka laitoin päähäni sienestyksessä käytetyn hyttysverkkolippiksen. Sitten muistin, että saunan pukuhuoneessa on pieni retkiteltta. Otin sen ja pystytin tupaan. Siirsin patjan ja muut makuukamppeet telttaan ja johan onni ja autuus koitti kun hyttysarmaada ei päässyt korvan juureen härräämään.
Rupesi tekemään mieli paistettua haukea. No, ajoin pikkutuupparilla Hautasaaren päähän ja muutamassa minuutissa sain Helmi-Räsäsellä juuri oikean kokoisen, eli kolmen vartin hauen. Ei kun heti takaisin mökille, hauki fileiksi ja paloitellut filepalat ruisjauholeivityksellä, voi-rypsiöljyseoksessa pannulle. Oman ruisleivän kanssa taivaallisen hyvää!