Pari päivää sitten kävin testaamassa Garminia Kukkarinselän syvänteellä, siis ’anopin uimapaikassa’. Hienosti toimi – vain anoppi puuttui…
Uuden kaikuluotaimen testi
Pari päivää sitten kävin testaamassa Garminia Kukkarinselän syvänteellä, siis ’anopin uimapaikassa’. Hienosti toimi – vain anoppi puuttui…
Lukema on tietenkin metrejä, lukeehan se näytössäkin.
’Anopin uimapaikka’, eli Kukkarinselän syvänne on nykykartoissa 90 metriä syvä. Aiemmissa kartoissa syvyyttä oli täydet 100 m.
Pohjan laatu näkyy luotaimessa hyvin, on vaan vielä toistaiseksi vähän kokemuksia tämän Garminin käytöstä.
Kalastusluotainta käytetään aina hyvin pienillä nopeuksilla (alle 5 km/h). Uistimet, tai täkyraksit viritetään yleensä harppauskerrokseen, tai ainakin syvyyteen, jossa kalat lymyilevät.
Näkyykö luotaimessa jos uittaa uistintä kalan suuhun vai pitääkö summassa laittaa ylempänä näkyvään parveen. Ei kai tuo lukema metrejä ole? Omasta luotainkokemuksesta muistan, että pohjan laadun näki jotenkuten. Pehmeä pohja näkyy eri paksuisena mudan paksuudesta riippuen. Veneilyssä pitää myös katsoa eteenpäin merenkulun turvallisuussäännöt edellyttävät. terv
Kiitokset veli-Jormalle kertomuksistaan nuoruuden kalastuksista. On se ollut ankeaa. Ilmanko et aikoinasi uskonut minua kun neuvoin sinua virvelihankinnassa: sinun tasoisellesi kalamiehelle riittää, jne …
Kyllä on kehitys kehittynyt, huimaavaa vauhtia ja ilmeisen oikeaan suuntaan. Pääsin pienenä joskin soutukelpoisena kalamiehenä isoisä Aatamin mukaan Paljakalle. Siihen aikaan oli vain kolme mahdollisuutta päästä apajille, siis meille kahdelle.
1. Käestys. Jos sai tiheän verkon viritettyä lahden poikki ja sitten nopeasti ja hirveällä melskeellä patistettua veden eläviä ulapan suuntaan, niin jotain siitä verkosta löytyi.
2. Ahvenparven etsintä. Soutelin hiljakseen rannan tuntumassa, ukolla onki vedessä perässä lipuen. Kun tärppäsi, hän pudotti riipan ja taas oli mahdollisuus jatkaa aktiivista ja tuloksekasta onkimista.
3. Kymmenien edellisten vuosien saalispaikat. Paljakalla on lukematon määrä lahdelmia. Jos yhdestä ei tule saalista, voi aina siirtyä seuraavaan. Valitettavasti (soutajan näkökulmasta katsoen) pyyntipäällikkö ei nähnyt tietenkään saman rannan lahdelmia vaan jostain kaukaa vastarannalta muinoisen mahtipaikan. Sinne sitten soutamaan, joskus ihan vauhdikkaasti, jos hän sattui melomaan apuna. Yleensä tällaisena päivänä ei kalaa juuri saatu, mutta sentään kertomuksia niistä onnellisemmista käynneistä.
Nykyisinä täsmäkalastuksen päivinä pyynti tietysti tehostuu. Vesan kaikuluotaimen kuvasta ennakoisin kehityksen jatkuvan siten, että luotaimen kosketusnäytölle merkitään halutut kalat jne. Tästä eteenpäin saa arvon lukija jatkaa eteenpäin omin avuin aina ruokalevolle saakka. Siinä loikoillessa voi sitten maha pystyssä kerrata päivän kalastuskokemuksia ja kulinaristisia nautintoja.
Vanha luotain mykistyi täysin ja olihan siitä jo aiemmin kesällä hävinnyt lämpötila- ja nopeusanturi kun peruutin Pyysässä liian matalassa ja kiinikkeistään irronnut sensori sotkeentui potkuriin ja kaapeli katkesi.
Sanoiko edellinen luotain työsuhteen irti??