Jormas (ei se bändi, vaan Jorma P, sekä Jorma K) + Vesa Suninlahdessa su 29.9 – ti 1.10.2013.
Armon vuosi -13 on ollut moninaisten epäonnisten sattumien ja melkoisen synkkien tapahtumien aikaa. Muikutkin puuttuivat kauden alussa kuin enteellisesti…
Tällä reissulla saatiin sitten vähän niin kuin armopalana vuoden ensimmäiset muikut: 57 kpl, noin 2 kiloa. Kolmella verkolla!
Melko myöhään eilisiltana Suninlahteen tuli kaksi uikun oloista lintua, emo ja poikanen. Kiikarit olivat veneessä, enkä siksi pienessä hämärässä saanut lajista selvää.
Juttu jäi arvoitukseksi, kunnes vajaan tunnin päästä kuulin Suninlahden suulta ’sikamaisen kiljaisun’ – härkälintu!
Suvaksella olen aiemmin nähnyt härkälintuja vain Levälahdessa.
Noin kolmekymmentä vuotta sitten tutustuin moneen otteeseen härkälintuun Isolla Haukivedellä. Todella kiehtova laji!
Mikään vesilintuhan ei ole kummoinenkaan ’laulaja’, useimmat ovat vain erilaisia ’konahtelijoita’, tai jotain sinne päin. Laulujoutsenkaan ei nimestään huolimatta laula, vaan kiljuu kurkku suorana aivan p-leellisellä äänellä. Rannikolla esiintyvä fiksumman oloinen serkkunsa kyhmyjoutsen vain ’kähisee’. Siksi englanninkielinen nimi onkin osuvasti ’mykkä joutsen’.
Näiden ’kiljujien’ ja ’konahtelijoiden’ joukossa härkälintu on täydellinen poikkeus: sorean kaunis lintu on jäänyt niin nimien kuin äänienkin jakelussa pahasti takariviin: Härkälintu (ääninäyte).
Härkälintu Luontoportin sivuilla
Kävin myöhään eilisiltana katsastamassa muikkuparvia kotiapajalta, siis kaikuluotaimella. Eipä ollut vieläkään muikkuja, vain yksittäisiä isompia kaloja 16 – 20 metrin syvyydessä. Veden pintalämpötila oli tuolloin uskomattomat 23 astetta (ilma 25)!
Koska oli vielä melko valoisaa, menin sitten läheisen Hautasaaren kaislikon reunaan kokeilemaan, josko saisin taas pikkuhauen soijahaukitarpeiksi. Melko hetihän se tarttuikin, ei vaan ollut ihan yhden miehen ’annoskokoa’, vaan peräti 2,7 kiloinen!
Uudella kalanperkuupöydällä fileroin hauen ja laitoin filepalat suolaan pieneen kannelliseen sankoon, jonka vein Marken kanssa tekemääni ’koekylmäkellariin’.
Tänä aamuna otin pari kalapalaa ja tein soijahauen pienempään rasiaan.
Tämänpäiväinen metsurointi ei oikein onnistunut, koska vettä satoi lähes jatkuvasti. Vain muutamia viimeisiä mäntypölkkyjä sain halottua ja jouduin kantamaan sateessa oksaisimpia latvapölkkyjä verannalle kuorittavaksi. Kuorinnan tein retkikirveellä.
Ilma 23, vesi 22.
Kun tänään iltapäivällä saavuin Suninlahteen, Suninniemen iäkäs pariskunta oli rannassa ’uikkareissa auringonpalvonnassa’ ja pysähdyin heitä jututtamaan. Varmaankin puoli tuntia siinä meni. He ovat todella mukavia immeisiä!
Isokoskelo oli heidän mökkinsä alla pesinyt jo toistamiseen. Kertoivat hauskasti, kuinka pesue marssi jonossa mökin alta järveen.
Merkittävää minun/meidän kannalta oli heidän muikunpyyntinsä: muutamalla kokeilulla vain yhden kerran olivat saaneet 9 muikkua!! Se on todella käsittämätöntä!
Huomenna käyn jälleen luotaamassa apajan, mahdollisesti myös Haapaselän pohjoispään syvänteen.
Reilun kahden päivän aikana sain pilkottua melkein kaikki pölkyt! Verkkolaatikolla kannoin klapit mökin seinustalle pinottavaksi. Pirun painavaa kamaa! Suurimmat pölkyt olivat niin isoja, että niistä tuli kaksi laatikollista.
Oksaisimmat latvapölkyt ovat enää jäljellä, sitten pitäisi vissiin siirtyä niihin kahteen koivuun…
Pari metriä mökin takaseinästä on iso, kaksirunkoinen paju, joka on puoliksi jo nurin. Pitänee metsuroida sekin – nyt kun on toimeen tartuttu.
Toissapäivänä Suninlahdessa vieraili isokoskelopoikue, emo + 13 poikasta. Kaikki lähes täysikasvuisia.
Kurjet huutelevat nykyisin aamuöisin läheisellä suolla, joutsenet Tuohisalon kaakkoiskulmalla. Myös kuikat ovat äänessä paljon, usein ihan lähellä, eli muikkuapajalla.
Käpytikka puuhakkaana jatkuvasti tässä ihan liki. Jokunen palokärki.
Ilma 25, vesi 22.
Niinhän se sanoi eräs savolainen ihmissyöjä, kun söi jäätynyttä ruotsalaista…
Minä sen sijaan yritin vain halkoa mäntypölkkyjä Jorman tuomalla halkomakirveellä. Kyllähän se toimi, mutta pitkän linjan hiiren juoksuttajalle homma on aivan toivottoman rankka. Joka ei usko, tulkoon itse kokeilemaan…
’Perkuupöydän’ kasaamisessa tänään oli myös melkoisia vaikeuksia, mutta onnistuin saamaan sen kuitenkin jaloilleen. Pleksilevyä en saanut kiinnitettyä, koska ei ollut pienempiin ruuveihin käypäistä torxia. Terästasokin jäi vielä irralleen. Sen kiinnitykseen tarvitaan kolme 8-millistä rimaa ja muutamia 50-millisiä ruuveja (lyhempiä ja pidempiä ruuveja olisi ollut viljalti).
Ilma 24, vesi 20.
Kävin tänään Haapaselällä, eikä hotan hottaa näkynyt. Muutenkin jigaus oli kuin kaivossa olisi silikonimadon pätkiä uittanut.
Vaan olipahan sentään loistelias ilma, hyvät eväät ja mainiot kahvit!
Palatessani illan suussa mökille, Kaupinsalon kohdalla tuli vastaan matalalla lentävä iso lintu, jota en heti tunnistanut kalasääskeksi, lensi niin raskaasti ja tiheäiskuisesti. Se olikin Pikku Ruunasaaren koiras, jolla oli kynsissään melkoisen iso kala. Kuin torpedo, pää menosuuntaan.
Normaalisti muikkukausi alkaa tässä kotiapajalla heinäkuun alussa. Tänä vuonna jostain syystä ei. Vaikea arvioida alkukesän helteiden vaikutusta, mutta jotenkin ne tuntuvat olevan syynä muikkukatoon.
Tänäänkin kävin katsastamassa syvännettä, mutta muikkuja ei luotaimessa näkynyt. Vain yksittäisiä, hieman isompia kaloja 16 – 20 metrin syvyydessä.
Tänään kauppa-autolla käydessäni yksi mökkiläinen kertoi Haapaselällä olevan valtavia hottaparvia aivan pinnassa (hotta = alle vuoden ikäinen muikku, noin viisisenttinen). Lähden huomenna tutkimaan jutun paikkansapitävyyttä.
Upealla ilmalla kävin tänään Pylkkösen lähellä kahvilla. Annoin sitten veneen ajelehtia vienon tuulen myötä ja jigailin kahdella vavalla. Kolmen vartin hauki nappasi aika pian ja läksin sitä oitis paistamaan. Jo vain oli hyvää!
Sain tänään kuskattua loputkin Pyysän puutarpeet Suninlahteen. Se iso lankkutaso oli tosi hankala yksin siirrettäväksi.
Klapien kanssa oli myös ongelmia: selkä kipeytyi jatkuvasta kumartelusta ja vaivoin sain ne lopulta heiteltyä veneestä Suninlahden rantaan. Vielä kun saisi ne mökille asti.
Huomenna aloitan ’perkuupöydän’ kokoamisen. Vaikea vielä sanoa kuinka kauan se kestää. Ei kovin iisi homma yksin.
Kokeilin halkoa paria mäntypölkkyä tavallisella kirveellä. Siitä ei oikein tullut mitään, tai sitten väärä mies oli kirveen varressa. Minulle mahdoton homma. Joku muu keino on löydyttävä.
Marken riippumattomänty (pään puoleinen) oli se toinen kaatunut mänty, tuhosi vessan kulman.
Monien mutkien kautta sain kuskattua Lahdesta tuomani klapit ja puretun kalanperkuupöydän Pyysään. Siellä ne nyt odottavat Suninlahteen kuljetusta. Näyttää vaativan kaksi reissua perätuupparilla. Huomenna aloittelen…
Täällä Suninlahdessa odottikin sitten aivan toisenlainen puuongelma: yli 70 mäntypölkkyä, jotka pitäisi halkoa ja laittaa pinoon. Siinä on kahden männyn puutarpeet. Lisäksi mökin takana on ’nutullaan’ kaksi koivua, joista toinen on todella iso. Ne ovat siis kokonaisia puita. Tontin koillisella rajalla on lisäksi vielä nurin yksi normikokoinen mänty, jonka voisi halutessaan laskea mukaan.
Metsuriko minusta pitikin alunperin tulla?
Vastoinkäymiset näyttävät jatkuvan: Suninlahdessa harvinainen ukkosmyrsky kaatoi kaksi täysimittaista mäntyä ikävästi rakennusten päälle.
Noin viikko sitten satuin netissä seuraamaan ukkosrintaman etenemistä Heinäveden suunnasta kohti Suvaksen pohjoisreunaa. Rintama vetäytyi pohjoiseen ennen Suvasta, mutta kulki silti kiivaasti salamoiden aivan Suninlahden kohdalta. Ajattelin tuolloin että nyt se myrsky sitten iski Suninlahteen ja vieläpä tarkalleen pahimmasta suunnasta, eli etelä-kaakosta. En kuitenkaan osannut arvata sen tekemiä tuhoja, kaatuneet männythän olivat hyväkuntoisia. Hirmuinen oli voima. Juurineen näyttivät kaatuneen. Mäntyjen lisäksi oli kaatunut kaksi isoa koivua.
Turhan aikaista tässä vielä puhua suuresta onnesta, kun on taas rutosti polttopuita…
Hyvällä säällä kivillä on mukava käydä esimerkiksi uimassa, tai niiden läheisyydessä ihan vaan ongella, verkoilla, tai jigailemassa.
Noin 45 vuoden kokemuksella voin tässä nyt vakuuttaa, ettei kiville ajo veneellä ole likikään noin rattoisaa.
Kaikilla veneillä olen ajanut ainakin kerran kiveen, tällä Busterilla nyt jo kolmasti! S-na!
Nyt on sentään kaikuluotaimet ja huippuluokan kartat. Karttaplotterin (Lowrance) karttapohja on tosin yli viisi vuotta vanha.
Jos kivi ei ole merkitty mihinkään karttaan, kuinkahan sen voisi keksiä? Kristallipallo?
Harmillisesti löysin jälleen kalliin kiven, vaikka en sitä oikeastaan etsinytkään.
Hienosti sujuneen juhannusreissun paluumatkalla Levälahteen ajoin raskaassa lastissa kiveen Kytösen itäpuolella (kts. oheinen ”infokartta”).
Alapää menee täysin uusiksi kuin entisellä ilotytöllä.
Useampia vuosia olen jo tuskaillut Jorman hommaaman pumpun kanssa. Sen ilmaaminen on ollut lähes yliluonnollisen maaginen tapahtuma. Siihen eivät ole auttaneet/sitä eivät ole edistäneet perkeleet, eikä uudempi insinööritiede.
Italialaisten oliivinpurijoiden maanantaitekele koko p-leen pumppu! S-na!
Nyt – suuressa viisaudessani – kehitin tuossa kylminä ja pimeinä talvikuukausina suorastaan nerokkaan menetelmän, jolla voin ilmata makaroonien pumpun vaikka yksin. Toiminta perustuu rataspumpun pesän suoratäyttöön. Aiemmin pumpun pesä täytettiin veemäisen hankalasti pitkän imuletkun päästä. Tässä uudessa versiossa onnistuin asentamaan ilmausruuvin tilalle lyhyen rotanhännän ja puolen metrin läpinäkyvän letkun, jonka päässä on pieni palloventtiili. Nyt ei muuta kuin vettä pesään ja hana kiinni. Se on siinä (luonnollisesti imuletku on oltava vedellä täytetty).
Oheisessa kuvassa Kokko-Jukka tekee iisin ilmaussuoritteen: vain hieman vettä koneeseen ja se on siinä. Suorastaan naurettavan helppoa!
