Suninlahti News

9.9.2022

Polttopuut on saatava seinänvieristä parempaan paikkaan. Siispä jatkan ulkorakennusta ja rakennan liiterin pilarien päälle.

Harjannostajaiset!

7.9.2022

Lankkua ja lautaa on saanut kuskata saareen!

Kråkö ja liiterin lattialankut sekä uudet kattopellit

31.8.2022

Elokuun loppupuolella käyn ulkorakennuksen kimppuun. Ulkorakennuksessa on vaja ja perinteinen huussi. Huussi on tarkoitus modernisoida laittamalla siihen Biolanin erotteleva kompostikäymälä sekä siistiä pintoja.

Kirvesmiehen poikana minua nyppii rakennukset, jotka on perustettu suoraan kiinni maaemään! Olkoon vaikka kuinka vähäpätöisestä tönöstä kyse. Ja mökin huussihan on tärkeä rakennus! Jos ei jaksa perustaa rakennusta vähintään 20 cm vallitsevaa pintaa ylemmäksi, ei kannata rakentaa ollenkaan!

Kyseinen rakennus on toisesta päästä ihan kiinni maaperässä. Hyvin läpäisevä hiesukerros on pelastanut kyseisen puolen ulkolaudoituksen täydelliseltä laholta, mutta pohjaparru on paikoin pehmeä kuten lautojen päätkin.

Rupean tunkkaamaan ja kampeamaan ovenpuoleista seinää ylöspäin. Tarkoituksena on nostaa rakennusta n. 20 cm ja laskea se sitten alle valettujen neljän pilarin päälle. Aion jopa laittaa rakennuksen vaateriin, koska pääni sisällä asuu pieni vatupassi ja sitä ärsyttävät kaikki vinot tönöt. Lisäksi aion kääntää rakennusta hieman, jotta se olisi enemmän linjassa mökin kanssa.

Käyttämällä paria kahden tonnin pullotunkkia, nelosparruja ja betonilaattoja sekä pilariharkkoja rakennuksen oviseinä nousee sen 35 cm ylemmäs. Näin minulla on sopivasti tilaa työskennellä. Mahtavaa hommaa varsinkin kun lämpötila pyörii koko ajan 30 asteessa! Eipähän sormia palella!

Hiesu/hiekkamaa ei ole routaherkkää, joten lapiolla vaan pinta oikeaan korkoon ja pohjimmaiseksi 30×30 cm betonilaatta ja sen päälle sitten ohutlaastilla sopiva määrä 20 cm korkeita pilariharkkoja. Huussin puolelle enemmän, koska maa viettää siihen suuntaan.

En sijoita pilareita ihan pehmenneen pohjaparrun kulmiin, vaan n. 70-80 cm päähän, jossa pohjaparru on kova. Näin voin tarvittaessa vaihtaa lyhyen sivun parrun, jos siltä tuntuu.

Kun etuseinän pilarit ovat korossaan, sekoitan valmisbetonia ja valan pilarien onton osan täyteen. Laitan pilariharkkojen sisään harjaterästäkin, vaikkei sitä välttämättä tarvitsisikaan näin matalissa rakenteissa.

Sama homma tehdään toiselle pitkälle sivulle. Pilarien betonin kuivettua rakennus lasketaan sivu kerrallaan oikeaan korkoon. Kuivaminen ei olekaan ongelma, koska lämpötila pyörii koko viikon kolmenkymmenen kieppeissä. Vähän pitää jopa kastella, etteivät liian nopeasti kuiva. Oikealle jatkeeksi on tarkoitus rakentaa liiteri. Siksi harkkolähtö siihen suuntaan.

Huilatessa pistän paikoilleen laiturista joskus irti revenneet uimaportaat ja pitääpä se yhtenä iltana käydä vähän uistelemassakin.

Pilarien kuivettua ja rakennuksen ollessa jo niiden päällä käydään sitten huussin sisäpuolen kimppuun. Viime syksynä paneloin sisäkaton ja tilkitsin reiät, jotteivät myyrät enää pääse vajan puolelta huussiin. Nyt homma jatkuu ns. valtaistuimen purkamisella, koska uusi Biolanin erotteleva kompostikäymälä sijoitetaan lattiatason päälle. Tässä oli jo sankkomainen kompostoiva käymälä reiässä, mutta sen kapasiteetti oli turhan pieni.

Vanha istuinosa on nopeasti purettu ja aukko koolattu.

Paikalle ilmaantuu pian työnjohtokin katselemaan tapahtumia!

Seuraavaksi laitetaan Biolanin käymälä paikoilleen ja tarvittavat putket katolle sekä suodinputki ulos säiliöön. Seuraavaan kertaan jää seinien panelointi sekä lattian ja seinien maalaaminen.

10.8.2022

Paimensaari – hieno luontokohde Tuusniemen puolella!

7.8.2022

31.7.2022

Keittiöön tuli siis terästiskipöytä kahdella altaalla, jotta tiskaaminen olisi sujuvampaa. Kaapistojen väliin asennettiin laminaatti ja saumoihin laitettiin silikonia.

 

22.7.2022

Saken kanssa Sunissa. Keskiviikkona mentäessä melkoinen puuskittainen luoteistuuli ihan vaahtopäinä. Kamat ja vieras mökille ja itse nopsaan tiekunnan kokoukseen Lehtosaareen.

Kokouksessa oli tusinan verran väkeä, osa tuttuja, osa uusia tuttavuuksia. Asiallinen kokous ja Pyysäntien asioista tehtiin varmaan hyviä päätöksiä.

Takaisin Suniin ja pientä askarointia yhdessä vieraan kanssa. Illalla sitten uistelemaan. Vesi on tosi lämmintä +24 ja luotaimen mukaan kalat ovat 5 m tai sitä alempana. Meillä ei ole luotainpainoja. Ostin kokeeksi siimaan kiinnitettäviä 100 g painoja, mutta ne eivät ole vielä veneessä mukana. Saamme silti pinnempaa viisi hyvänkokoista ahventa.

Torstaina rupesimme selvittämään vedenpuhdistaja eSpringin sielunelämää. Elintarvikekelpoista vettä pitäisi tulla n. 4,5 litraa minuutissa, mutta sitä tuli vain kaksi lasillista vuorokaudessa! 🙁 Jossain on jokin vika?

Liitännät olivat aivan oikein ja lopulta vika paikantuu ns. lisähanaan, josta puhdistettu vesi tulee. Hana näyttää sellaiselta, jota ei voi purkaa? Mökillä on kuitenkin pieni kompurani, jota käytin paneelien naulauksessa. Ei muuta kuin barit ylös ja paineilmaa hanaan menevään putkeen! Seurauksena lisähanan putki lentää pois paikoiltaan! Hurjan näköinen episodi! Hanaa tarkemmin tutkailemalla selviää, että myyjä on kasannut hanan jo valmiiksi, muttei ole ottanut pois punaista muovitulppaa, joka on putken hanarungon päässä! 😂😂😂

Niinpä tulpan ohi on vain tihkunut em. määrä puhdistettua vettä vuorokaudessa. Tulppa kuutamolle ja hanan putki takaisin paikoilleen. A vot! Lydia alkaa välittömästi kirjoittamaan (vanhaa sanontaa mukaillakseni)! Hanasta alkaa tulla elintarvikekelpoista vettä luvatulla volyymillä.

Juoksutan vettä ohjeen mukaisesti 15 min, jotta mahdollinen suodattimen hiilipöly poistuu. Sitten teemme AB-testin. Valutan samanlaisiin läpinäkyviin laseihin sekä käsittelemätöntä järvivettä että eSpring-suodatettua vettä. Voit arvailla kuvasta kumpi on kumpaa.

Kuvassa ero näkyy hieman heikommin kuin luonnossa. Oikeanpuoleinen on puhdistettua vettä. Mutta eipä ole Suvaksen raakavesikään hassumpaa väriltään.

Onnistuneen operaation jälkeen grillaan lounaaksi eiliset ahvenet, jotka ovat yön yli olleet maustettuna jääkaapissa (suola, sitruunapippuri, tilli ja sipulijauhe). Käytössä on karavaanareiden salainen ase Cramer-salkkugrilli yläpuolisella polttimella. Niputan ahvenet vartaaseen käyttäen apuna ohutta rautalankaa. Varrasta pyörittää paristokäyttöinen moottori varmistaen tasaisen kypsymisen ilman suurempaa vahtimista. Lisäksi rasva ei valu liekkeihin, kun poltin on yläpuolella, vaan alapuolella olevalle keräinpellille. Saken mieltä lämmittää Cramerin kirkas keltainen väri. Lienee laite suoraan ysäriltä! 😁

Ahvenoiden kanssa jasmiiniriisiä ja salaattia sekä Petosen leipomon huippuhyvää ruisleipää. Juomaksi tilkka viiniä ja puhdistettua Suvaksen vettä.

Illalla Kukkarin selälle uistelemaan! Kukkari on aivan pläkä! Ei tuule yhtään.

Kukkarilla huomaamme, että 100 g syvääjät jäivät mökille. Ne pitää noutaa, koska vesi on niin lämmintä, että kaiku näyttää kalojen olevan edelleen syvemmällä. Vaikka saimme edellisenä iltana kivasti ahvenia, niin mieli tekee jotain muuta…

Mutta ennen kuin palaamme mökille, pitää käydä luotaamassa Kukkarin syvänne, jota Vesa aiemmassa blogissaan nimitti ”anopin uimapaikaksi”. Luotain alkaa näyttää yhä suurempia syvyyksiä ja lopulta ollaan lukemassa 90 m, joka ei enää kasva.

Minulla on kuitenkin ”sisäpiirin tietoa” kyseisen syvänteen varmistetusta syvyydestä. Kuopion Urheilusukeltajien Kari Silen kertoi sukeltaneensa syvänteeseen kahden muun sukeltajan kanssa ja vieneensä sinne laatan ” Kilroy was here” tai ehkä siinä luki jotain muuta? Syvyydeksi he olivat saaneet tarkoilla välineillä 87,5 m eli samoilla huudeilla ollaan. Vanhoissa järvikartoissa taitaa syvyytenä olla jopa 102 m.

Käytyämme painot laitamme reunavapojen siimoihin 100 g syvääjät, jotka vetävät itsensä arviolta 5-6 metriin ja vaappuhan ui silloin vielä hieman alempana. Yksi vapa ja sen vaappu laitetaan vielä keskelle pintaan lyhyehkölle etäisyydelle.

Epäilen kyllä koko siimaan tulevien painojen toimivuutta? Jos kala iskee, niin sinulla on siimassa kiinni 100 g lisäjötikkä, jolloin tuntuma kalaan lienee mitä sattuu ja huomanneeko tuota koko ottia? Lisäksi sinun pitää kelata ensin paino kiinni vavan kärkirenkaaseen ja irroittaa paino, ennen kuin saat suoran tuntuman itse kalaan. Voi olla, että siinä hötäkässä kalakin on jo irronnut?

No, ei vaikuta, että tarvitsisi huolehtia moisesta. Vavat eivät notkahtele yhtään. Noin tunnin uistelun jälkeen pintavaapun vapa lopulta notkuu ja kun otan sen käsiini, tuntuu siellä vetävän selvästi kala vastaan. Kelaan siimaa sisään ja huomaan, että kyseinen vaappu onkin vain kiinni vasemman vavan siimassa. Taiteilujen jälkeen saan pelastettua vasemman vavan syvääjäpainon ja vaapun.

Samalla huomaan, että myös oikean vavan siima on kiinni keskivavan Nilsmasterissa! Saan pelastettua myös oikean vavan luotainpainon, mutta siiman päässä ei ole enää neonkeltaista, kolmikoukkuista isoa Rapalan vaappua. Mitä pirua mahtoi tapahtua? Syvyyttä oli sen verran, että en oikein usko pohjakosketukseen. Oliko hauki hetken kiinni Rapalassa, lopulta vei sen ja minä tunsin sen siimojen sekaantumisen vuoksi keskivavassa?

Tuloksena siis Rapalan menetys ja nyrkinkokoinen mytty monofiilisiimoja. No, olikin aika vaihtaa siimat noihin keloihin. Jotenkin vaan epäluulo siimaan laitettaviin syvääjiin kasvoi entisestään. Pitänee etsiä kotoa se parin kilon puntti, jota käytin 80-luvulla ja kokeilla sitä siimanvapauttimen kanssa. Olen vaan vähän amatööri niiden kanssa.

Eipä enää jatkettu uistelua, vaan lähdettiin saunan lämmitykseen.

26.6.2022

Juhannusviikolla laitoin keittiöön uuden tiskipöydän, koska kaksi tiskiallasta kokonaisessa RST-kannessa on vaan niin paljon parempi kuin yksi tasoon upotettu allas. Samalla muutin hieman kaapiston järjestystä.

Edellisellä viikolla lähtiessä muutin aurinkopaneelien paikkaa ja eikös ollut syöttöjohdon MC4-liitin huomaamatta pettänyt eivätkä akut siis olleet latautuneet viikon aikana ollenkaan. Uusissa akuissa on kuitenkin sen verran hyvä varauskyky, että ongelmaa ei ehtinyt syntyä. Vaihdoin lataussäätimen uuteen Victronin malliin, jossa akuston sielunelämää voi kätevästi seurailla bluetoothin kautta älylaitteella. Nyt rupesi watti liikahtamaan! 😁

Hetta-lapinkoira tykkää veneilystä uistelunopeudella, joten aattoiltana muut hommat seis ja siimoja oikomaan! Ryöskän ja Suninniemen välissä iski sopivan kokoinen ruokakala isoon Rapalan neonkeltaiseen vaappuun. Hauella painoa sopivasti 1,2 kg. Kala perkaukseen, suolaan ja mausteisiin sekä yöksi jääkaappiin. Juhannuspäivänä sitten uuniin ja riisiä kiehumaan. Ihanpa tuo oli hyvää!

 

14.6.2022

Mökin aurinkosähköjärjestelmässä olleet pari 75 Ah akkua olivat näköjään vuodelta 2012. Rasitusmittarilla mitattuna toinen oli ”weak” ja toinenkin siinä rajoilla. Ei jatkoon!

Hankin 9 kpl 45 Ah AGM-akkuja sekä pari 410W paneelia. Paneelit eivät Matkahuollolta noudettaessa mahtuneet autoon, vaikka kyseessä on sentään tilava farkku! Tulikohan ahnehdittua? No eikun peräkärryä kotoa hakemaan ja nytpä paneelit ovat jo saaressa. Paneeleiden lopullinen sijoituspaikka on vielä auki.

Akkujen hilaaminen paikoilleen ja johdottaminen olikin melkoinen työrupeama! 😩 135 kg akkuja! Eikä siinä kaikki, vaan lisäksi piti laittaa liittimet johtimiin ja johdottaa koko helahoito. Rakensin akuista 3×3 matriisin, jossa siis ”töykyä” yhteensä 405 Ah.

Asentajakin alkoi olla ihan hapoilla tuntien kyykkimisen jälkeen. Siispä seuraavaksi a) uistelu b) saunan lämmitys c) Bosnia-Suomi -jalkapallo-ottelun seuraaminen.

Pienellä siimojen ja uistinten ulkoilutusreissulla ei tullut kuin yksi kala, mutta sehän oli komea yli 30 cm ahven, joka iski PTX-vaappuun.

Kukkarinselällä näkyi satavan melkoisesti, joten eipä sinne! Jalkapallo-ottelukin oli kohta alkamassa.

Bosnia vei ottelun 3-2. Suomella on ongelmia puolustuksen uuden miehityksen suhteen. Pelkällä Pukilla ei voiteta, jos omissa kolisee noin helposti.

 

5.6.2022

Kråkö meni saareen ja Busterista tuli yhteysvene. Kyllä mökkiläisen pitäisi aina muistaa kumikengät! No virkistäväähän se vaan oli kahlata lähes polven korkuisessa vedessä laiturille ja takaisin. Kerran jopa koira sylissä.

24.5.2022

Pitkä talvi on takana ja järvi viimein auki. Sunissa on laitettu laituria paikoilleen, käyty halkoja, asennettu vesipumppu ja käyty vähän fiilistelemässä Kukkarinselällä. Mukana menossa ovat olleet Aleksi ja lapinkoira Malla.

 

21.4.2022

Kävin tänään hiihtämällä Sunissa. Olin varustautunut kelluntapuvulla. Läksin liikkeelle Pyysästä n. klo 10.30, jolloin jään pinta oli vielä melko kova. Takaisin läksin klo 17, jolloin jään pinta oli sohjoinen ja upotteli aika ajoin 10-15 cm. Eipä tuosta kokonaan läpi menty, mutta eipä tuo mukavaltakaan tuntunut.

Raivasin kaksi rantamännystä pudonnutta isoa oksaa. Kolmaskin oksa näkyy roikkuvan ohuen kannakkeen varassa. On se painava tuollainen oksa, jonka tyvi alkaa olla reiden paksuinen. Moottorisahaa ei ollut mukana, mutta kaarisahalla 1,5-2 m pätkiksi ja puupinon viereen kasaan.

Lämmintä alkoi olla. Parhaimmillaan mökin terassilla +18 C paikassa, jossa aurinko ei käy mittariin. No, totuus lienee +14-15 C. Pikkulinnut lauloivat ja sitruunaperhosia lenteli runsaasti. Joutsenkin lensi mökin yli ja palokärki piti meteliänsä.

Pilkoin lokakuussa kesken jääneet koivupölkyt (20 kpl) ja pinosin entisten jatkoksi. Hyvä pino n. 4 m3 on töyräällä. Mäntyä ja koivua.

Uunia lämmitin, mutta vedon kanssa oli alussa haasteita. Hormi lienee ollut talven jäljiltä kylmä ja kostea, mutta lähtihän se lopulta vetämään!

Paluumatkalla kävin vielä ostamassa kesäksi sekä verkko- että katiskamerkkejä kalastuskunnan lupamyyjältä. Nyt vaan odotellaan jäiden lähtöä!

21.3.2022

11.3.2022

12.1.2022

 

Suninlahden mökki siirtyi syyskuussa 2021 omistukseemme. Nimeni on Jorma. Sunissa tulevat olemaan myös vaimoni, suomenlapinkoira Hetta sekä poikani Aleksi ja hänen koiransa Malla – myös suomenlapinkoira.

Aion jatkaa Vesan ansiokkaasti ylläpitämää blogia Suninlahti News kirjoittamalla aika ajoin kuulumisia kauniilta Suvasvedeltä.