Tekijä: Vesa

Toissa yönä vähän vaille kolme alkoi tosi kova ukonilma,  joka iski päälle lounaasta. Ensin tuli aivan h-tisti vettä. Heräsin rankkasateen pauhuun kun se pieksi peltikattoa. Se on niin kova meteli, että herättää puolikuolleenkin. Menin verannalle. Silloin kaksi salamaa iski aivan lähelle. Koko maailma valkeni silmänräpäyksessä ja sokaistuin niin, että tuli entistäkin pimeämpää. Hirmuisessa paukkeessa, rankkasateessa ja viimassa mökki tuntui hajoavan niille sijoilleen. Sokeana pidin kaksin käsin puupilarista kiinni ja kauhistuttava tunne iski tajuntaan maailman lopusta, tai ainakin minun maailmani lopusta.
Onneksi maailmanlopetusjatkot päättyivät melko piakkoin, sain näköni takaisin ja koko myräkkä siirtyi koilliseen.

Ilma 29, vesi 26.

Herhiläinen on kuuleman mukaan levittäytymässä pikku hiljaa Suomeen. Siis jättiampiainen.
Tänään puolelta päivin ilokseni ilmaantui tosi herhiläinen (Hornet). Lensi aivan lähellä, Tuohisalon yläpuolella, ajoittain vain noin 500 metrissä. Ja ääni oli aivan hirmuinen! Kurjen huudot mökin nurkalla olivat  ihan pikkukiekaisuja tähän verrattuna.

Ilma 29, vesi Suninlahden rannassa peräti 27 asteista. Eilen tullessani verannalla oli varjossa 31 astetta.

Muikkuja ei vaan ole kotiapajalle kuulunut, kumma juttu. Naapuri kokeili kerran ja sai neljä muikkua. Eilen Levälahdessa jututin yhtä kaveria, joka oli selän puolelta saanut 16 muikkua.
Kävin äsken kaikuluotaamassa syvännettä, mutta vain yksittäisiä isompia kaloja näkyi. Menin sitten läheiselle pakalle jigaamaan, vaan melko pian oli lähdettävä läkähdyttävästä helteestä pois ja ajoin  kotilaiturille uimaan.

Nyt iltapäivällä verannalla jo uskomattomat 34 astetta! Retkinojatuolissa pystyy istumaan vain käymällä 10 minuutin välein saunassa valelemassa päätä ja hipiää kylmällä vedellä.

Aamulla Suninlahdessa kävi viisi kuikkaa. Sorsapoikuekin vieraili pitkästä aikaa, vain neljä poikasta. Härkälinnut ovat ihme kyllä edelleen paikalla.

Olin kolme yötä Suninlahdessa. Merkillisintä oli härkälintujen ’kotiutuminen’.
Kaksi härkälintua ovat jostain syystä valinneet Suninlahden kotipaikakseen ja viihtyvät jatkuvasti paikalla! Mitään ei tunnu haittaavan veneellä ajelu, vaikka normaalisti lintu on melko arka. Mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan tätä ihmettä kestää.

 

Sivuston ylläpitäjän, WordPressin, tekemä ohjelmistopäivitys ei suuresti minua miellytä, mutta katsotaan nyt jokun aikaa jatkoa.

Pumppu piti viime reissun jälkeen tuoda taas kerran Varkauteen. Ilmausputken kiinnitys ei pitänyt ja oli keksittävä parempi lukitus. Tänään saatiin Ekon kanssa ongelmaan melkoisen hyvä ratkaisu ja ’nyt taas toimii’.

To-aamupäivällä lähden taas Suvakselle. Hommasin uuden, puolitoistametrisen vinoriimuverkon ja nyt jo savulahnan huikeat aromit ovat kirkkaana mielessä- ja suussakin!

Verannalla lämmintä jo turhan paljon: 31 astetta.

Verannalta hieman etuoikealle katsottuna, lahden toisella puolen, on valtaisa salakkakeskittymä. Meloin  eilen soutuveneellä sitä katsomaan. Kaloja on aivan mielettömän paljon!
Tänään vein Jorman verkkokatiskan sinne ja laskin kokeeksi myös Ekon 45-millisen verkon.

Lämmintä mukavat 28 astetta.

Viime yönä heräsin aivan helvetilliseen meteliin. Luulin olevani keskellä tykistökeskitystä, kaamea oli ujellus! Syöksyin verannalle ja totesin sotatantereen olevan aivan koskematon, mutta hirmuinen huutokailotus sen kun vain jatkui. Se kuuluikin parinkymmenen metrin päästä, mökin takaa. Siinä on sellainen suohetteikkö ja kaksi kurkea oli sitä riemuissaan tutkimassa. Eipä voisi kuvitella miten kova ääni kahdesta kurjesta lähtee, kun sen aivan läheltä kuulee!

Telkkäemo tuli neljine poikasineen vaivihkaa rantaa pitkin soutuveneen lähelle. Olin juuri lähdössä virvelin heittoon ja onneksi huomasin tilanteen ajoissa. Istuin paikoillani takatuholla ja jo valmiiksi sadattelin kameran puuttumista. Emo selvästikin huomasi minut veden päälle kaatuneen männyn takaa ja jäi hieman ulommas seuraamaan tilannetta. Poikaset sen sijaan uivat tiheän kaislikon läpi aivan veneen viereen. Silloin emo ’konahti’ kahdesti ja kolme poikasista meni oitis emonsa luo. Kovapäisin neljäs poikanen vaati vielä yhden konahduksen.

Tänään palatessani  Hornanselältä, Suninlahdessa oli kaksi härkälintua. Ei poikasia. Linkki: Härkälintu-blogi viime vuodelta

Piinalliset sateet ja ukkosrytinät vetäytyivät lopultakin tuonne kaakkoon ja alkoi oikea kesämeininki! Nyt on rattoisaa ja lämmintä. Piti heittää fleece-pusakkakin nurkkaan ja jo valmiiksi katsoin kassista, tuliko uudet shortsit mukaan. Onneksi tulivat, sillä huomenissa on oikea shortsikeli. Lähdenkin aamulla pikkutuupparilla Hornanselälle siestan viettoon. Jigi- ja kahvivehkeet mukana.

11 astetta lämmintä ja vettä sataa jatkuvasti, nyt jo puolentoista vuorokauden ajan putkeen. Pumpun asennusvehkeet ovat odottaneet tuossa verannan  pöydällä poutaa. Päätin jo alkujaan, että kumipuvussa en hommiin lähde.

Aamuyöllä heräsin outoon meteliin, joka kuullosti ensin härkälinnulta, mutta tarkemmin kuultuna se olikin hätääntynyt sorsa. Noin sadan metrin päässä oikealla oli lähellä rantaa kaksi sorsaa, joista toinen kaakatti kovalla äänellä jatkuvasti. En tiennyt miksi, olivathan sorsat aivan vapaasti vesillä. Epäilin jutun liittyvän poikasiin. Sitten aamuhämärässä huomasin suuren haukan rannassa noin 50 metrin päässä. En ehtinyt ottaa kaukoputkea kun se jo lensi pois. Jos ja kun tämä sade lakkaa, käyn tutkimassa paikan.

Vesi 15, ilma 16 astetta.

Eilen illalla tultuani laskin yhden Ekolta saamani 32-millisen verkon kotirantaan. Haaveilin ahvenen savustuksesta. Eipä toteutunut. Verkossa oli 23 kpl lahnan läpyköitä. Pitänee ensi kerralla virittää paikalle kunnon riimuverkko.
Telkkäemo kolmine poikasineen Suninlahdessa.

Viime reissulla ensin tukkeentui pilssipumppu. Sitä ennen oikeanpuoleisen läppäventtiilin puuttuminen aiheutti melkoisen vesilastin kun JP:n kanssa laskettiin verkkoja Hautasaaren lähelle. Satoja litroja! Läppäventtiilin kumit oli revitty irti vissiin joskus viime talvena.
Nyt odottelen netistä tilaamaani varaosaa. Toivon mukaan tulee tämän viikon aikana.

Luotaimen  nopeus-lämpötila-anturi hävisi Pyysässä kun olin viemässä Jormaa takaisin Pyysään (ei saanut Sunin veneen moottoria vieläkään käyntiin). Anturi oli irronnut kiinnityksistään (oma moka) ja takertui potkuriin ja kaapeli katkesi. Onneksi hiilikuitupotkuri ei vahingoittunut.

Eipä ole helppoja nämä joutomieshommat: vettä 20 senttiä, työkalut onnettomat, putkiliittimet surkeat ja koko pumpun konstruktio muutenkin kaiken kaikkiaan totaalinen fiasko.

Viritin levypyörästä ja parista laudasta lisäalustan pumpulle ja hetken tilanne näytti jo valoisammalta kun sain imuputken pään asemiin laiturin alle. Imuputkea en kuitenkaan saanut millään kiinni pumppuun. Kahdet poksipihdit (siirtoleukapihdit) olivat niin s-nan huonot, ettei hommasta tullut mitään. Oma, hyvin toimiva ja tehokas poksipihti jäi Levälahteen, autoon.
Sitten alkoi sataakin ja v-tuskäyrä oli huipussaan. Silloin – aivan yllättäen – selkäni takaa ilmestyi joutsenpoikue kuin tyhjästä. Emot ja kolme poikasta. Olivat tulleet huomaamattani rantaa pitkin. Hämmästyttävän kesyjä. Toinen emoista tuli alle viiden metrin päähän ja katsoi tarkkaan pumppuhommiani ikäänkuin olisi halunut antaa muutamia vinkkejä. Poikaset uivat kävelysillan ali.
Hetkessä unohdin pumppujutut ja vain ihailin upeaa näkyä – vaikka satoikin.

Jos haluat nähdä ’kokonaisena’ loisteliaan taustakuvan, jossa Ilkka on Pieni-Pöljän lahdessa vuona 1984, paina Ctrl-nappia ja pyöritä hiiren rullaa.

Vesi on niin korkealla, ettei pumppua pysty asentamaan vakiopaikalle. Kehitän huomenissa systeemin, jolla saan pumpun asemiin. Ei aivan helppoa, mutta insinööriltähän onnistuvat puolimahdottomatkin hommat. Ainakin puolitiehen…

Härkälintu on taas Suninniemen edustalla ja kiljuu ’siantappohuutojaan’ raikuvalla äänellä. On siinä ihmelintu!

Tämän aamuinen käki korjasi eilistä erhettään: kukkui mollissa kuusi kertaa. Se oli jo tolokun kukunta!

Teki mieli paistettua haukea, ja puolen päivän pinnassa ajoin tuupparilla läheisen Hautasaaren kaislikon reunaan. Muutama heitto ja vajaan kolmen vartin hauki tarttui. Heti takaisin ja hauki paistopaloiksi. Pikainen suola-ruisjauholeivitys ja paisto verannalla. Kyllä oli uskomattoman hyvää! Muutama pala on vielä jäljellä.