Perjantaina Suninlahteen mennessäni kaikuluotasin taas kotiapajan – kuten aina aiemminkin. Muikkuparvia ei vieläkään ollut, mutta kiinnitin silti huomioni muutamiin pikselin kokoisiin täpliin, joita en ollut aiemmin tänä vuonna havainnut. Vaikutti siltä, että kyseessä voisi olla pienen pieni muikkuryhmä, vaikea sitä oli sanoa. Muikkuparvihan erottuu luotaimessa melkoisen selvästi.
Jorma tuli lauantaiehtoona ja kerroin epäilyni. Sovittiin, että lasketaan kaksi tiheintä verkkoa ’lokit puussa’-paikalle (tein pari vuotta sitten valmiin narun, jolla verkkojatan saa ko. paikan rantapajusta laskettuna äkkisyvän reunaan, joka on melko kaukana rannasta).
Tihein verkko on 13-millinen. Sitä ei ole koskaan pidetty pyynnissä, ei ainakaan minun aikanani. Seuraava olikin sitten kiinalainen 14-millinen, jolla olen paljon aiemmin pyytänyt.
Muita verkkoja laskettiin poikkeuksellisen niukasti: vain vinoriimu Hautasaaren länsipuolelle ja matala 45-millinen selkäluodolle.
Auringon laskiessa jigailtiin pienemmällä selkäluodolla ja ahven oli tosi hyvällä otolla. Jos satuimme paikalle aikaisemmin, olisimme varmaan saaneet ahvenia kilotolkulla. Nyt kymmenkunta, noin 100 – 150 grammaisia. Ne savustin varhain sunnuntaiaamuna. Herkuttelin savuahvenilla vasta Jorman lähdettyä, kyllä olivat todella huippuherkullisia!
Yllätyimme sunnuntaiaamuna, kun 13-millisessä oli 15 pikkumuikkua, ja kiinalaisessa ’normaalikokoisia’ 11 kpl. Siis kaiken kaikkiaan yhden miehen täsmäannos: kaksi paistinpannullista. Tuntuipa hyvältä jo ennen varsinaista paistamista!
Riimuverkko oli tyhjä, mutta selkäluodon matalassa verkossa oli kolme pientä lahnaa, pieni kuha ja vajaat kymmenen ahventa, joista suurin noin 800 grammainen. Lisäksi vanha 3-koukkuinen vaappu (siis ei nyt uistelijalta tarttunut. Kaksi kolmihaaraa onnistuin hirmusotkusta peltisaksilla pilkkomaan).
