Useampia vuosia olen jo tuskaillut Jorman hommaaman pumpun kanssa. Sen ilmaaminen on ollut lähes yliluonnollisen maaginen tapahtuma. Siihen eivät ole auttaneet/sitä eivät ole edistäneet perkeleet, eikä uudempi insinööritiede.
Italialaisten oliivinpurijoiden maanantaitekele koko p-leen pumppu! S-na!
Nyt – suuressa viisaudessani – kehitin tuossa kylminä ja pimeinä talvikuukausina suorastaan nerokkaan menetelmän, jolla voin ilmata makaroonien pumpun vaikka yksin. Toiminta perustuu rataspumpun pesän suoratäyttöön. Aiemmin pumpun pesä täytettiin veemäisen hankalasti pitkän imuletkun päästä. Tässä uudessa versiossa onnistuin asentamaan ilmausruuvin tilalle lyhyen rotanhännän ja puolen metrin läpinäkyvän letkun, jonka päässä on pieni palloventtiili. Nyt ei muuta kuin vettä pesään ja hana kiinni. Se on siinä (luonnollisesti imuletku on oltava vedellä täytetty).
Oheisessa kuvassa Kokko-Jukka tekee iisin ilmaussuoritteen: vain hieman vettä koneeseen ja se on siinä. Suorastaan naurettavan helppoa!
On se kumma, ettei insinööreille ole mahdollista kysyä neuvoa meiltä käytännön tekijöiltä, tarkoitan humanisteja ja muita käyttäytymistieteilijöitä. Aikoinaan esim. Jukan Kala-auton käytössä (oli minulla kesän, kun omistaja seilasi) ilmaus kävi kätevästi. Mm keskustasta Munkkiniemeen tultaessa vieressäni oleva moottorin suojakansi oli valmiiksi sivussa ja jakoavain sopivasti säädettynä lähes kädessä. Huopalahdentielle käännyttessä (loiva mutka oikealle) moottori aina sammui. Silloin yhtä mutteria vähän auki, startilla moottori käyntiin ja mutterin kiristys. Auto ei ehtinyt edes pysähtyä. Muistakin onnistumisen kokemuksista voin tarvittaessa kertoa. Ja tämä ei ollut Niksi-Vakasta.