22.7.2022
Saken kanssa Sunissa. Keskiviikkona mentäessä melkoinen puuskittainen luoteistuuli ihan vaahtopäinä. Kamat ja vieras mökille ja itse nopsaan tiekunnan kokoukseen Lehtosaareen.
Kokouksessa oli tusinan verran väkeä, osa tuttuja, osa uusia tuttavuuksia. Asiallinen kokous ja Pyysäntien asioista tehtiin varmaan hyviä päätöksiä.
Takaisin Suniin ja pientä askarointia yhdessä vieraan kanssa. Illalla sitten uistelemaan. Vesi on tosi lämmintä +24 ja luotaimen mukaan kalat ovat 5 m tai sitä alempana. Meillä ei ole luotainpainoja. Ostin kokeeksi siimaan kiinnitettäviä 100 g painoja, mutta ne eivät ole vielä veneessä mukana. Saamme silti pinnempaa viisi hyvänkokoista ahventa.
Torstaina rupesimme selvittämään vedenpuhdistaja eSpringin sielunelämää. Elintarvikekelpoista vettä pitäisi tulla n. 4,5 litraa minuutissa, mutta sitä tuli vain kaksi lasillista vuorokaudessa! 🙁 Jossain on jokin vika?
Liitännät olivat aivan oikein ja lopulta vika paikantuu ns. lisähanaan, josta puhdistettu vesi tulee. Hana näyttää sellaiselta, jota ei voi purkaa? Mökillä on kuitenkin pieni kompurani, jota käytin paneelien naulauksessa. Ei muuta kuin barit ylös ja paineilmaa hanaan menevään putkeen! Seurauksena lisähanan putki lentää pois paikoiltaan! Hurjan näköinen episodi! Hanaa tarkemmin tutkailemalla selviää, että myyjä on kasannut hanan jo valmiiksi, muttei ole ottanut pois punaista muovitulppaa, joka on putken hanarungon päässä! 😂😂😂
Niinpä tulpan ohi on vain tihkunut em. määrä puhdistettua vettä vuorokaudessa. Tulppa kuutamolle ja hanan putki takaisin paikoilleen. A vot! Lydia alkaa välittömästi kirjoittamaan (vanhaa sanontaa mukaillakseni)! Hanasta alkaa tulla elintarvikekelpoista vettä luvatulla volyymillä.
Juoksutan vettä ohjeen mukaisesti 15 min, jotta mahdollinen suodattimen hiilipöly poistuu. Sitten teemme AB-testin. Valutan samanlaisiin läpinäkyviin laseihin sekä käsittelemätöntä järvivettä että eSpring-suodatettua vettä. Voit arvailla kuvasta kumpi on kumpaa.
Kuvassa ero näkyy hieman heikommin kuin luonnossa. Oikeanpuoleinen on puhdistettua vettä. Mutta eipä ole Suvaksen raakavesikään hassumpaa väriltään.
Onnistuneen operaation jälkeen grillaan lounaaksi eiliset ahvenet, jotka ovat yön yli olleet maustettuna jääkaapissa (suola, sitruunapippuri, tilli ja sipulijauhe). Käytössä on karavaanareiden salainen ase Cramer-salkkugrilli yläpuolisella polttimella. Niputan ahvenet vartaaseen käyttäen apuna ohutta rautalankaa. Varrasta pyörittää paristokäyttöinen moottori varmistaen tasaisen kypsymisen ilman suurempaa vahtimista. Lisäksi rasva ei valu liekkeihin, kun poltin on yläpuolella, vaan alapuolella olevalle keräinpellille. Saken mieltä lämmittää Cramerin kirkas keltainen väri. Lienee laite suoraan ysäriltä! 😁
Ahvenoiden kanssa jasmiiniriisiä ja salaattia sekä Petosen leipomon huippuhyvää ruisleipää. Juomaksi tilkka viiniä ja puhdistettua Suvaksen vettä.
Illalla Kukkarin selälle uistelemaan! Kukkari on aivan pläkä! Ei tuule yhtään.
Kukkarilla huomaamme, että 100 g syvääjät jäivät mökille. Ne pitää noutaa, koska vesi on niin lämmintä, että kaiku näyttää kalojen olevan edelleen syvemmällä. Vaikka saimme edellisenä iltana kivasti ahvenia, niin mieli tekee jotain muuta…
Mutta ennen kuin palaamme mökille, pitää käydä luotaamassa Kukkarin syvänne, jota Vesa aiemmassa blogissaan nimitti ”anopin uimapaikaksi”. Luotain alkaa näyttää yhä suurempia syvyyksiä ja lopulta ollaan lukemassa 90 m, joka ei enää kasva.
Minulla on kuitenkin ”sisäpiirin tietoa” kyseisen syvänteen varmistetusta syvyydestä. Kuopion Urheilusukeltajien Kari Silen kertoi sukeltaneensa syvänteeseen kahden muun sukeltajan kanssa ja vieneensä sinne laatan ” Kilroy was here” tai ehkä siinä luki jotain muuta? Syvyydeksi he olivat saaneet tarkoilla välineillä 87,5 m eli samoilla huudeilla ollaan. Vanhoissa järvikartoissa taitaa syvyytenä olla jopa 102 m.
Käytyämme painot laitamme reunavapojen siimoihin 100 g syvääjät, jotka vetävät itsensä arviolta 5-6 metriin ja vaappuhan ui silloin vielä hieman alempana. Yksi vapa ja sen vaappu laitetaan vielä keskelle pintaan lyhyehkölle etäisyydelle.
Epäilen kyllä koko siimaan tulevien painojen toimivuutta? Jos kala iskee, niin sinulla on siimassa kiinni 100 g lisäjötikkä, jolloin tuntuma kalaan lienee mitä sattuu ja huomanneeko tuota koko ottia? Lisäksi sinun pitää kelata ensin paino kiinni vavan kärkirenkaaseen ja irroittaa paino, ennen kuin saat suoran tuntuman itse kalaan. Voi olla, että siinä hötäkässä kalakin on jo irronnut?
No, ei vaikuta, että tarvitsisi huolehtia moisesta. Vavat eivät notkahtele yhtään. Noin tunnin uistelun jälkeen pintavaapun vapa lopulta notkuu ja kun otan sen käsiini, tuntuu siellä vetävän selvästi kala vastaan. Kelaan siimaa sisään ja huomaan, että kyseinen vaappu onkin vain kiinni vasemman vavan siimassa. Taiteilujen jälkeen saan pelastettua vasemman vavan syvääjäpainon ja vaapun.
Samalla huomaan, että myös oikean vavan siima on kiinni keskivavan Nilsmasterissa! Saan pelastettua myös oikean vavan luotainpainon, mutta siiman päässä ei ole enää neonkeltaista, kolmikoukkuista isoa Rapalan vaappua. Mitä pirua mahtoi tapahtua? Syvyyttä oli sen verran, että en oikein usko pohjakosketukseen. Oliko hauki hetken kiinni Rapalassa, lopulta vei sen ja minä tunsin sen siimojen sekaantumisen vuoksi keskivavassa?
Tuloksena siis Rapalan menetys ja nyrkinkokoinen mytty monofiilisiimoja. No, olikin aika vaihtaa siimat noihin keloihin. Jotenkin vaan epäluulo siimaan laitettaviin syvääjiin kasvoi entisestään. Pitänee etsiä kotoa se parin kilon puntti, jota käytin 80-luvulla ja kokeilla sitä siimanvapauttimen kanssa. Olen vaan vähän amatööri niiden kanssa.
Eipä enää jatkettu uistelua, vaan lähdettiin saunan lämmitykseen.
