Eipä ole helppoja nämä joutomieshommat: vettä 20 senttiä, työkalut onnettomat, putkiliittimet surkeat ja koko pumpun konstruktio muutenkin kaiken kaikkiaan totaalinen fiasko.
Viritin levypyörästä ja parista laudasta lisäalustan pumpulle ja hetken tilanne näytti jo valoisammalta kun sain imuputken pään asemiin laiturin alle. Imuputkea en kuitenkaan saanut millään kiinni pumppuun. Kahdet poksipihdit (siirtoleukapihdit) olivat niin s-nan huonot, ettei hommasta tullut mitään. Oma, hyvin toimiva ja tehokas poksipihti jäi Levälahteen, autoon.
Sitten alkoi sataakin ja v-tuskäyrä oli huipussaan. Silloin – aivan yllättäen – selkäni takaa ilmestyi joutsenpoikue kuin tyhjästä. Emot ja kolme poikasta. Olivat tulleet huomaamattani rantaa pitkin. Hämmästyttävän kesyjä. Toinen emoista tuli alle viiden metrin päähän ja katsoi tarkkaan pumppuhommiani ikäänkuin olisi halunut antaa muutamia vinkkejä. Poikaset uivat kävelysillan ali.
Hetkessä unohdin pumppujutut ja vain ihailin upeaa näkyä – vaikka satoikin.
Jos haluat nähdä ’kokonaisena’ loisteliaan taustakuvan, jossa Ilkka on Pieni-Pöljän lahdessa vuona 1984, paina Ctrl-nappia ja pyöritä hiiren rullaa.