Tekijä: Vesa

Vastoinkäymiset näyttävät jatkuvan: Suninlahdessa harvinainen ukkosmyrsky kaatoi kaksi täysimittaista mäntyä ikävästi rakennusten päälle.

Noin viikko sitten satuin netissä seuraamaan ukkosrintaman etenemistä Heinäveden suunnasta kohti Suvaksen pohjoisreunaa. Rintama vetäytyi pohjoiseen ennen Suvasta, mutta kulki silti kiivaasti salamoiden aivan Suninlahden kohdalta. Ajattelin tuolloin että nyt se myrsky sitten iski Suninlahteen ja vieläpä tarkalleen pahimmasta suunnasta, eli etelä-kaakosta. En kuitenkaan osannut arvata sen tekemiä tuhoja, kaatuneet männythän olivat hyväkuntoisia. Hirmuinen oli voima. Juurineen näyttivät kaatuneen. Mäntyjen lisäksi oli kaatunut kaksi isoa koivua.
Turhan aikaista tässä vielä puhua suuresta onnesta, kun on taas rutosti polttopuita…

Hyvällä säällä kivillä on mukava käydä esimerkiksi uimassa, tai niiden läheisyydessä ihan vaan ongella, verkoilla, tai jigailemassa.
Noin 45 vuoden kokemuksella voin tässä nyt vakuuttaa, ettei kiville ajo veneellä ole likikään noin rattoisaa.

Kaikilla veneillä olen ajanut ainakin kerran kiveen, tällä Busterilla nyt jo kolmasti! S-na!
Nyt on sentään kaikuluotaimet ja huippuluokan kartat. Karttaplotterin (Lowrance) karttapohja on tosin yli viisi vuotta vanha.

Jos kivi ei ole merkitty mihinkään karttaan, kuinkahan sen voisi keksiä? Kristallipallo?

Harmillisesti löysin jälleen kalliin kiven, vaikka en sitä oikeastaan etsinytkään.
Hienosti sujuneen juhannusreissun paluumatkalla Levälahteen ajoin raskaassa lastissa kiveen Kytösen itäpuolella (kts. oheinen ”infokartta”).
Alapää menee täysin uusiksi kuin entisellä ilotytöllä.

Useampia vuosia olen jo tuskaillut Jorman hommaaman pumpun kanssa. Sen ilmaaminen on ollut lähes yliluonnollisen maaginen tapahtuma. Siihen eivät ole auttaneet/sitä eivät ole edistäneet perkeleet, eikä uudempi insinööritiede.
Italialaisten oliivinpurijoiden maanantaitekele koko p-leen pumppu! S-na!

Nyt – suuressa viisaudessani – kehitin tuossa kylminä ja pimeinä talvikuukausina suorastaan nerokkaan menetelmän, jolla voin ilmata makaroonien pumpun vaikka yksin. Toiminta perustuu rataspumpun pesän suoratäyttöön. Aiemmin pumpun pesä täytettiin veemäisen hankalasti pitkän imuletkun päästä. Tässä uudessa versiossa onnistuin asentamaan ilmausruuvin tilalle lyhyen rotanhännän ja puolen metrin läpinäkyvän letkun, jonka päässä on pieni palloventtiili. Nyt ei muuta kuin vettä pesään ja hana kiinni. Se on siinä (luonnollisesti imuletku on oltava vedellä täytetty).

Oheisessa kuvassa Kokko-Jukka tekee iisin ilmaussuoritteen: vain hieman vettä koneeseen ja se on siinä. Suorastaan naurettavan helppoa!

Suninlahdessa vierailee säännöllisesti useampia lintupoikueita. Eka kertaa telkkäpoikue, jossa on kymmenen pientä palleroa. Poikue ei ole kuitenkaan peräisin minun pöntöistäni, mistähän lienevät.
Sorsapoikue on nyt toista kertaa, vain kuusi poikasta.  Isokoskelollakin on ihme kyllä vain muutama poikanen, viime kesänä poikasia oli sentään neljätoista.
Tuohisalon koilliskulmalla, vajaan kilometrin päässä Suninlahdesta, oli eilen illalla laulujoutsenpari ja kolme poikasta.

Kolmisen vuotta olen jo suunnitellut sahapukin tekoa. Siis todella perusteellisesti. Jos sanonta ’hyvin suunniteltu on puoliksi tehty’ pitäisi paikkaansa, näin pitkään suunniteltu kapine pitäisi kyllä olla jo täysin valmis. Vaan eipä näy vilaustakaan.
No, toissa päivänä tuli tunne, että NYT sen sahapukin lopultakin teen. Niinpä menin Rellunkulmaan ja ostin kiinalaisen sahapukin. Koottava, sinkitty peli. Kokko-Jukan kanssa se saatiin vaivoin kasaan. Hyvä tuli!

Suninlahden pohjukkaan on ilmaantunut parikymmentä kurjenmiekkaa. Eivät näytä kukkivan vielä tänä kesänä.
Käkien kukunta sen kun vain jatkuu, taivaanvuohikin mäkättää iltaisin.

Pieniä haukia lähtisi virvelillä vaikka kuinka paljon, vain yhden olen ottanut päivittäin. Jigillä sain muutamia neljänneskilon ahvenia.

Koskaan aiemmin en ole kuullut niin paljon käkien kukuntaa kuin nyt. Käkiä lentelee pitkin poikin Suninlahtea pareittain. Luultavasti ’kilpakukkujia’. Äsken kaksi käkeä kukkui aivan lähekkäin tuossa vastarannalla. Selvästi koittivat kukkua toisensa ’suohon’. Taukohetkillä kuului vain outoa ’kähinää’.

Lehtokurppa lentää iltaisin soidinlentojaan juuri tästä mökin kohdalta. Sitä on hauska seurata. Lentää suoraviivaisesti kahta näkymätöntä linjaa pitkin. Koko ajan samaa reittiä, aivan puiden latvojen yläpuolella. Ääntelee lyhyin välein hieman kuin ’maantiekiitäjä’  piirretyissä.

Ihmeen lämmmin sää näin kesäkuun alussa: sunnuntaina tultuani oli 26 astetta, eilen 28 ja nyt peräti 29 astetta! Suopursutkin jo kukkivat!

Eka kertaa kuulin kolmen käen kukkuvan – yhtä aikaa. Olivat tosin aika kaukana toisistaan, mutta kumminkin.
Useampia telkkiä on käynyt Suninlahdessa, mutta pöntöissä ei ole asukkaita.

Kyllä on hienoa kun on taas pitkästä aikaa lämmintä! Heti kun saan moottorin öljynvaihdon tehtyä (öljynsuodatin tulossa postitse), lähden joko Suvakselle, tai Haukivedelle.

Taustakuvassa vene on Suvaksen Kalliosaaren koilliskulmalla, taustalla Hornan- ja Kukkarinselkä.

Tämä on kankuri (Lamia textor), melko harvinainen sarvijäärä, joka
elää toukkana raidalla.

26.8.2012 16:06 – Vesa – Muokkaa – Kommentoi – Suosittele

Tänä aamuna Konsta onnistui ‘täsmäpyyntiarviossaan’ (muikkuja lukuunottamatta) poikkeuksellisen hyvin: Kaupinsalon päässä oli kuhaverkko, jossa piti olla kaksi kuhaa ja katso, niinpä vain siinä oli kaksi kuhaa (ja pari pikku lahnaa). Ahvenluodolla ennuste oli yksi kuha ja seitsemän ahventa. Verkossa oli kuin olikin ne seitsemän ahventa, mutta se kuha puuttui! Selitys: puuttuva, isompi kuha pitikin olla viimeisessä verkossa: Pienen Ruunasaaren päässä oleva korkea riimu. Eipä kuitenkaan ollut, verkko oli tyhjä.
Vielä siis jäi täsmäpuheisiin petrattavaa…

Muikkuja tuli pirun paljon: 6,3 kiloa, yhdellä ‘harvalla verkolla’. Onneksi sain laskuvaiheessa puhuttua toisen verkon pois.

Kuhat 850 g ja 750 g. Ahvenet yht. 2,8 kg, keskipaino 400 g.

Hei siellä! Olen kivisimppu, komia kala (klikkaa kuvaa, niin näet minut suurempana).