Hankin talvella mökin keittiöön kaasulla toimivan veden läpivirtauslämmittimen, jonka aion asentaa näin kesän aluksi.
Laitteen läpi alkaa virrata kylmä vesi, kun kuuma hana avataan, piezo sytyttää samalla automaattisesti kaasun ja liekki lämmittää läpivirtaavan veden. Näin luvattiin mainoksessa. Saahan nähdä!
Veden läpivirtauslämmitin.
Asennan laitteen seinälle lähelle keittiön pesuallasta ja vedän sille kromatuista putkista sekä tulo- että lähtöputket. Kaasu tulee pullosta. Testaamaan!
Lämpö nousee!
Laite vaikuttaa toimivalta! Piezo ritisee, kun hanalla pyytää lämmintä ja kohta alkaa kuulua kaasun palamisen kohina. Mittarista voi seurata lämpimän veden lämmön nousua. Pääsin enimmillään lukemaan +66˚C, mikä on todella hyvä! Nyt saa tiskivettä.suoraan hanasta.
Sää on todella upea ja alkukesän vaalea vihreys viehättää. Myös korkealla oleva vesi näyttää hyvältä. Kunpa se ei laskisi kesän mittaan niin paljon. Lasku voi olla yli metrinkin ja varmaan tänä vuonna onkin, kun kevään huippukorkeus oli niin suuri.
Lähden vähän uistelemaan. Luotain näyttää pintaveden lämpötilaksi jo +23˚C, mikä on jo aika paljon, kun kyseessä on vasta kesäkuun alku!
Veden lämpötila on kolmas luku ylhäältä
Pari hyvänkokoista ahventa iskee kiinni siniseen Rapala Originaaliin. Toinen 550 g, toinen 500 g.
Pitkä, luminen ja kylmä talvi on lopulta takana! Tammikuussa 2024 pakkasta oli jopa -35 C Kuopion Savilahden mittausasemalla. Kodin mittari näytti alimmillaan -33 C. Tuli luvattua pakkasjakson aikaan, että en kyllä enää ikinä valita, jos on hellettä!
14.5. kääntyi Citroenin nokka kohti Suvasvettä Vieno trailerilla.
Kallaveden pinta oli talven jälkeen todella korkealla ja alapuolinen Suvasvesi oli myös laitojaan myötä täynnä. Pyysässä oli laiturin jälkimmäinen yhdyssilta reilusti veden alla ja ensimmäinen nostettu suosiolla turvaan.
Tässä vaiheessa alkoi kiinnostaa, että mikähän mahtaa olla tilanne mökkilahdella, jossa kesällä 2023 siirsin laiturin uuteen paikkaan. Ensin kuitenkin, plumps, Vieno vesille!
Vesi oli noussut aika tismalleen siihen korkoon, johon pulttasin kiinnikkeet kallioon edellisenä kesänä.
Huiman näköistä! Tuosta se kesän aikana laskee jopa metrin!
Seuraavana päivänä sitten vanha laituri vielä paikoilleen. Uusi on tarkoitus tehdä myöhemmin kesällä ja laiturin kanneksi on hankittu lehtikuusilautaa.
Laiturille johtavan portaikon reunustoja on vielä tarkoitus maisemoida paikalta ”löytyneillä” isoilla kivillä.
Kuluvan talven kelit ovat tehokkaasti estäneet halkojen ajamisen metsästä tontille. On ollut tolkuttomia pakkasia, lunta on tullut todella runsaasti, vesikeli on pehmentänyt urat ym. Maaliskuun loppupuolella toiveet ovat enää rapsakoissa yöpakkasissa ja sellaiset tulevat kuin tulevatkin!
Pääsen loistavasti kelkalla ja reellä mökkimäelle. Ajan tontille ensin mökkilahden puolelta, mutta Ryöskän salmessakin tuntuu olevan yhtä kova keli. Niinpä ajankin useimmiten sieltä Pyysässä käydessäni.
No nyt oli helppo tulla!
Syksyllä asettelimme Sepon kanssa 4 kuormalavaa halkojen alustaksi. Lapioin vaan lavat lumesta tyhjäksi. Lava-auma tulee aivan liiterin nurkalle. Ostin metrin korkuista muovitettua metalliverkkoa, joka on tarkoitus naulata lavojen reunaan ja kiertää rakennelman ympäri. Kun halkoja on ladottu ensimmäinen metri, lisätään verkkoa toinen mokoma. Nurkkiin vielä ropsit vahvikkeiksi.
Tuosta se lähtee!Hyv’ on latojan halkoja latoa!
Tontin toisella nurkalla näkyy paljon jonkin eläimen käpälänjälkiä. Mikä lienee kyseessä? Ilves?
Kenen jäljet?Välillä pitää käydä tavaraa autolta Pyysästä.
Keli on mitä parhain ja työ edistyy hyvin. Aika avata grillikausi!
Let’s have a barbecue party!
Halot on aumassa päältä peiteltynä. Antaahan kevään ahavan kuivattaa niitä.
Halkoja. Pääasiassa mäntyä. Paula-myrskyn kaatamia.
Eiköhän talven mökkihommat olleet siinä. Kelkka peräkärriin ja reki venepaikalle odottamaan, kun vene tulee toukokuussa ja reki lähtee paluukyydissä.
Lähden mökille tarkoituksena ajaa edellisenä kesänä haloiksi tehtyjä tuulenkaatoja aumaksi liiterin lähelle. Seppo on luvannut tulla kaveriksi Pohjois-Karjalan puolelta.
Nyt vaan huolestuttaa paria asiaa… Lunta on tullut koko talven aivan mahdottomasti enkä ole päässyt ajamaan kelkkareitin pohjia uudestaan sitten tammikuun 25. päivän. Lisäksi on jo useamman päivän ollut vesikeli ja huhujen mukaan jäällä on vettä!
Vettä on jäällä jonkin verran jo Pyysässä
Pyysässä päätämme, että ajamme eka reissun saareen pelkällä moottorikelkalla ilman rekeä. Alkumatka paljon ajettua Tuohisaloon menevää väylää sujuu melko mukavasti, vaikka siinäkin on vetisiä paikkoja. Haarautuva väyläkin kantaa vielä jonkin matkaa, vaikkei tammikuussa kerran edestakaisin ajamastani pohjasta ole enää mitään hyötyä. Välillä kelkka menee lumisohjon läpi ja jään päällä on paikoin 15 cm vetistä sohjoa. Paikka paikoin taas kantaa kohtuullisesti.
Tiedän jo odottaa, että tilanne mökkilahdella on pahempi, koska siihen on todennäköisesti kinostanut lunta enemmän kuin aavalla. Näin onkin ja vauhdista huolimatta 500-kuutioinen kelkka ei jaksaa kulkea vesisohjossa, vaan pysähtyy n. 400 m ennen mökkirantaa totaalisesti.
Lahdella vesisohjoa on jo paksulti! Beatles-pipopäätä kyrsii!
Ei auta muuta kuin lapioida mukana olevalla alumiinilapiolla jäälle kääntöalue ja kääntää kelkka käsin kuin kellonviisari ja yrittää päästä omia jälkiä takaisin kovemmalle hangelle. Tämä onnistuukin pienen hikoilun jälkeen ja ajamme takaisin Pyysään.
Get Back!, totesi jo Beatleskin aikoinaan
Puunajosta ei varmasti tule mitään ja apumies lähtee ajelemaan takaisin kotiinsa. Minä päätän kuitenkin vielä ajaa reen ja mökille menevien tavaroiden kanssa mökille päin ja jättää kelkka viimeiseen kantavaan kohtaan ja vetää kelkka ja tavarat käsipelissä viimeiset 400 m mökille.
Kiva harjoitus oli vetää rekeä tuosta 2 x 400 m!
Melkoinen treenihän siitä tuleekin! 5-6 askelta ja huili, sitten sama uudestaan ja uudestaan. Välillä istun pitempään reen reunalla ja juon kivennäisvettä. Hiki virtaa ja pulssi hakkaa aerobisen treenin merkiksi ihan melkoisia lukuja (totean myöhemmin älykellosta). Saavun kuitenkin mökkirantaan, mutta en edes yritä vetää koko kelkkaa mäelle, vaan kannan mökille menevät tavarat, eväät ja vaihtovaatteet ym. pienissä erissä mökkiin.
Hyvät sykkeet!
Teen välittömästi tulet saunan kiukaaseen, jotta saan litimärät vaatteeni saunalle kuivumaan ja repusta kuivat vaatteet ylleni. Saunan lämpötila nouseekin nopeasti. Lapa tärisee ja energiaa on nyt saatava pikaisesti. Siispä eväät esille ja kahvipannu tulille.
Hyvät sytykkeet ja tulet kiukaaseen sekä vaatteet kuivamaan!
Teen tulet myös takkaan, kun olen ensin vähän aikaa antanut sähköpuhaltimen puhaltaa ilmaa hormiin. Näin hormi lisäksi lämpiää ja kuivaa ja alkaa vetää hyvin.
Takka vetää hyvin!
Sinänsähän mökkiä ei kannata ruveta enemmälti lämmittämään, koska en muutenkaan aio viipyä pitkään mökillä. Sainpahan tavaroita tuotua.
Arveluttaa kyllä kovasti, muuttuuko keli enää maaliskuussa miten kantavaksi. Kyllähän niitä yöpakkasia vielä voi toki tulla.
Lunta riittää tänä talvena!Ei heti uskoisi, että tuon lumivaipan alla on reilusti vettä jään päällä!
Sitten vielä takaisin kelkan luo toiset 400 m. Onneksi reki on keveämpi.
Ei näytä järin pitkältä matkalta!
Pääsen kommelluksitta takaisin Pyysään ja jätän reen venepaikalleni odottelemaan, josko vielä pääsen puunajoon tänä keväänä.
Tammikuun hirmupakkaset hellittivät hieman ja lähden käymään mökillä. Tuleepahan ajettua vähän moottorikelkalla pohjia.
Keskitalvea Pyysässä
Saariin meneekin jo moottorikelkanuria ja ajan puolet matkasta valmista uraa, kunnes poikkean ja alan ajaa uutta uraa mökkilahdelle. Näitä uria pitäisi päästä alkutalvesta ajamaan usein, jotta ne kantaisivat – varsinkin jos tulee paljon lunta.
Tarkoitus on ajaa uraa myös mäelle, jotta polttopuun ajo onnistuu myöhemmin talvella. Jään ja rannan kainalossa on kuitenkin jo niin paksulti lunta, että kelkka juuttuu hetikohta muutaman metrin jälkeen. Saan sen irti ja ajan takaisin jäälle.
Olen ottanut lumikengät mukaan ja alan tampata niillä n. 120 cm levyistä reittiä puupinojen luokse. Tamppaan väylän useaan kertaan. Jospa tuo jo ensi kerralla kantaisi… Kolaan ja lapion lunta vähemmäksi myös jään ja rannan saumasta. Poistan lumet myös soutuveneen päältä.
Johan tuota oli lunta tuonkin päällä
Mökissä näyttää olevan kaikki ok. Keittelen kahvit ja syön eväitä.
Kesäkuussa hajonnut autoni on edelleen ”takuuhuollossa” 😂 ja minulla on sijaisautona pikku-Kia. Sillä ei ehkä vene nouse luiskasta… Onneksi saan nelivedon korjaamolta lainaksi, jolla lähden reissuun.
Pyysänlahti on vielä aukiKelluntapuku ylle!Mökkilahdella sen sijaan on jo parin sentin jää!Marraskuu – marto kuu!Pyysä – Aavemaisen kaunista…Sumu tiivistyyAika lähteäPaluumatkalla Puutossalmen lossilla piikkipaikalla. Kuin jostain elokuvasta…
Edit: Sain sitten oman autoni 18.11. Takuuseen tehty jakopäänketjun korjaus kesti 5 kk 4 päivää.
Mökillä taas, nyt kasa tarkasti sahattuja kolmioita mukanani. Kuten on todistettu, TAN 170/285 on abouttiarallaa 31˚. Sellaisia porraskolmioita nyt siis ruuvailin kallioon pultattuihin reisilankkuihin.
Ja yhdet hienot portaat veis’ ylöspäin…
Useita portaita rakentaneena tiedän, että 31˚ ei ole ihanteellinen nousukulma portaille (eikä varsinkaan vanheneville polville), mutta se on parasta mitä tuohon alkuun saa. Nousukulma loivenee sitten tuolla ylempänä.
Ja yhdet toisi alaspäin…
Sää ei kyllä suosinut tuota hommaa ollenkaan. Jouduin tuon tuostakin keskeyttämään työn sateen takia. Alin porras on tarkoitus tehdä rakenteellisesti eri tavalla, mutta se jäi sään vuoksi illalla tekemättä. Sepäs aiheuttikin sitten lähtöaamuna pienen ex-tempore uintisuorituksen.
Tiedostin kyllä hyvin, että alin porras ja kaiteet vielä puuttuvat ja laskeuduin siksi tuplakorkeuden varovasti. Siitä huolimatta sateesta liukkaalla alaviistolla käyntisillalla jalat lähtivät äkkiä totaalisesti altani kuin talvella konsanaan. Kantamukseni, 6 kpl metrin lautoja ja muovikassi, sinkoutuivat mikä minnekin, kun yritin pysyä pystyssä. Kaaduin kuitenkin suoraan järveen käyntisillan vasemmalle puolelle.
Em. 31˚ kulmassa oleva kallio jatkuu veden alle ja on onneksi putoamiskohdassa jo reilun metrin syvyydessä. Ensin pohjaan tuntui osuvan vasen olkapääni ja sitten päänuppini… Tunne oli epämiellyttävä ja aivot käskyttivät: Heti pintaan!
Osa laudoista uiskenteli järvessä, osa lojui laiturilla. Samoin muovikassi oli siististi laiturilla. Mistään ei vuotanut verta ja tajukin tuntui olevan tallella, koska osasin hyvin kertotauluja, joita muistelin ylös rinnettä noustessani. Vaativa 9 x 17 -laskukin (153) meni leikiten oikein!
Nousin mökille kuivia vaatteita hakemaan ja huomasin, ettei minulla ole silmälaseja päässäni. No, ne olivat tietenkin järven pohjassa päättelin nerokkaasti! Ei kun takaisin laiturille niitä tiirailemaan. Suvasvesi on onneksi kirkas ja pongasinkin lasit helposti pohjasta. Sukelsin ne sieltä ja ilokseni huomasin, ettei niissäkään ollut vaurioita.
Ja yhdet huvin vuoks’ ei minnekään!
Harmittelin, ettei mökin valvontakamera vielä kuvaa rappusten suuntaan, koska olisi ollut hauska nähdä suoritukseni tallennettuna… Tai ehkä ei sittenkään olisi! Nyt kun on jo lastenlapsia, sitä tajuaa paremmin elämän rajallisuuden ja sen, että tuossa olisi voinut käydä huonomminkin. Led Zeppelinin klassikko ”Stairway To Heaven” alkoi soida päässäni.
Olin jo lähdössä kotiin ja päätin, etten kerro siellä tapahtuneesta mitään, koska se voi jatkossa hankaloittaa yksin lähtemistä saareen mökille. Järki kuitenkin harasi suunnitelmaa vastaan, koska jos esim. seuraavana yönä saankin tärskystä ”jälkioireita”, niin ehkä asuinkumppanini on parempi tietää tausta! Niinpä kerroin kiltisti tapahtuneen mitään salaamatta, muuttamatta tai pois jättämättä.
Vaimo totesi lakonisesti että ”siinä varmaan tuhoutui muutama miljoona aivosolua” ja oli löytävinään olkapään hiertymän lisäksi myös päästäni pienen jäljen… Googletin myöhemmin, että aivosoluja on ihmisellä jopa 86 miljardia ja tämä rauhoitti hieman, vaikka en ollutkaan varma onko minulla juuri tuo määrä… Voi olla enemmänkin!
Seuraavana aamuna huomasin, että vasemman kämmeneni peukalon tyvi on kipeä ja siinä oli jonkin sortin mustelma. On se vaan hieno refleksi, kun ihminen osaa kädellä ottaa liikaa liike-energiaa pois! Nyt tiesin, mikä se ensimmäisenä osui pohjaan.
Auto siis jätti tielle ja vietiin sen jälkeen hinurilla Kuopion Autopalveluun. Alustava diagnoosi venttiilirikko ja vaurioita moottoriin? Lupasivat lisää tietoa juhannuksen jälkeen.
No, minä päätin lähteä tiistaina Maria II:lla Suniin, kun nimipäivätkin tuli maanantaina vietettyä. Tankkasin löpöä Kumpusaaren ST1:ltä, mutta kun siitä ei saa vettä, ajoin Maljalahteen täyttämään keulavesitankin. Hieno keli!
Kohti Vehmeriä
Kukkarin selällä sain puhelun Kuopion Autopalvelusta. Auton diagnoosi oli tarkentunut: moottorin vaurioituminen jakopäänketjupyörän irrottua! Hetkinen! Autoon on tehty eräässä toisessa korjaamossa jakopään ketjun kallis remontti 38 tkm sitten (tarkistettu myöhemmin huoltokirjasta) ja sen takuu on 120 tkm. Kuopion Autopalvelun mielestä kyseessä on asennusvirhe. Sain myöhemmin kuvia irronneesta osasta.
Irronnut jakopäänketjun pyörä
Kirottua! No, ei auta kuin ruveta mökiltä soittelemaan reklamaatiopuhelua. Sitä ennen oli kuitenkin tyhjennettävä Maria II:lla tuodut tavarat maihin. Kiva kantaa mm. paneelinippuja ym. tavaraa jyrkkää kalliota, jossa on portaiden asemasta tikkaat kallellaan pitkin kalliota. Paneelit olin etukäteen maalannut kotona ja ne tulevat puuceen sisustukseen.
Soitin autokorjaamoon, mutta en saanut oikeita ihmisiä kiinni. Jätin soittopyynnön.
On mahtava kesäpäivä!Laituri on – portaat puuttuu, vielä…
Tarkistin ja tyhjensin hyttysansan saaliin kolmen viikon ajalta. Siinä oli teekupillinen hyttysiä. Kippasin otukset pystyyn vinssaamani tuulenkaadon kannolle. Josko vaikka pikkulinnut kävisivät siitä sapuskaa? Myöhemmin huomasin kannon olevan tyhjä? Kävin katsomassa sen juurelta, oliko tuuli puhaltanut kasan sinne, mutta en löytänyt mitään. Minnehän ne joutuivat?
Mosquito Magnetin kolmen viikon saalis
Päätin lähteä uistelemaan soutuveneellä, jossa on sähkömoottori. Olipa hiljaista kyytiä! Kalaa ei vaan tullut uistelemalla, mutta heittelin samalla haspelilla Jakki-lippaa. Sain lipalla kolme hyvänkokoista ahventa, yhteispaino oli tasan kilon. Suurin tuli kotilahdelta,
Jakki-lipalla saatuja
Keskiviikkona ei autokorjaamosta kuulunut mitään ja aikani odoteltuani soitin heille. Nyt sain oikean ihmisen kiinni ja kerroin asiani. Hän tarkisti koneeltaan, että autoni oli ollut heillä jakopäänketjuremontissa vajaat 40 tkm sitten. Ilman sarvia ja hampaita hän totesi, että he ovat vastuussa tapahtuneesta ja lupasi palata asiaan, kun on soittanut Kuopion Autopalveluun, jossa autoni on.
Päätin lähteä takaisin Kuopioon keskellä yötä, koska oli tyyni ja todella kaunis keskikesän yö.
Kukkarinselkää kesäyönä
Järvi oli pläkätyyni ja Flipper kulki kuin uusi auto uudella asfaltilla! Kun pääsin väylälle, säädin nopeuden n. 18 solmuun ja ajoin käytännössä koko matkan sillä nopeudella Kumpusaareen. Muita veneitä ei juuri näkynyt. Kukkarilla oli yksi uisteluporukka ja Vänskänselän sivulla joku ankkurissa.
Seuraavana päivänä paistoin ahvenfileet. Myös autokorjaamosta soitettin, että he noutavat auton ja korjaavat sen. Saan myös sijaisauton siksi ajaksi. Hyvä, että kantavat vastuunsa eikä tarvinnut ruveta asiasta vääntämään!
Hyvin sain vieheen sopivaan syvyyteen, jossa kaikuluotaimen mukaan oli kalaa. Ahvenet tulivat silti pinnasta. Isoin oli 630 g ja 38 cm. Aika komea körmy!
Pari komeaa ahvenaa!
Pyysän ilmoitustaululla oli ikävä uutinen: Metsä Market -kauppa-auto ei enää tänä kesänä tule Pyysän satamaan. 🙁
Palvelut vaan vähenee!
Paluumatkalla Kuopioon auto hyytyi Vehmersalmen kirkonkylän maisemissa. Ei auttanut muuta kuin tilata Hinaus Lyytikäinen noutamaan.
Odottelin hinaajaa n. tunnin ja sinä aikana seurasin Vehmerin nuorison korttelirallia kauniissa kesäillassa. Useampikin pysähtyi ja kyseli, mikä hätänä ja voiko auttaa. Erityisen hellyttäviä olivat kaksi poikaa ja kaksi tyttöä (varmaan 18-20 v.), jotka pysäyttivät autonsa 50 m päähän ja kävelivät kysymään onko jokin hätä. Kiitin heitä ja sanoin hinausauton olevan jo tulossa. Kuinka monihan olisi kaupunkipaikoissa pysähtynyt kysymään mitään?
Lavetille vaan!
Kiitokset Lyytikäisen Hinauksen kaverille hyvästä palvelusta ja hauskoista keskusteluista matkan aikana.
Sepon kanssa suunniteltiin tehdä pieniä askareita mökillä. Ensin hinataan hankkimani soutuvene saareen. Ostin siihen myös sähköperämoottorin, joten tiedossa on hiljaista ja hidasta menoa lähivesillä. Toki airotkin löytyvät. Ja mela. Ja tappi!
Soutuvene tulossa Suniin
Aluksi Seppo skouttasi toimintaympäristön!
Siitä ei sua hypätä! 😱
Sitten yhdistettiin laiturin osat ja pistettiin Busteri parkkiin.
Verryttelyn jälkeen itse työhön eli tuulenkaatoja karsimaan, pätkimään, halkomaan ja pinoamaan. Minä tein kaksi ensimmäistä ja Seppo kaksi viimeistä.
PöllivirtaGet on, pinoon!
Mäellä muuten lähes kaikkien tuulenkaatojen juurikakut oikenivat itsestään paikoilleen, kun runkoa sahasi ja painopiste muuttui! Hieno näky, mutta varovainen piti olla!
Mökin pihapiirissä on kolme männyn juurikakkua, joihin jätin noin metrin pätkän runkoa, kun pätkin muun rungon 2021. Ne eivät oienneet itsestään. Nyt päätimme oikaista juurikakut brutaalilla voimalla. Viritimme deluxe-hyper-taljan lähimpään puuhun ja aloitimme oikaisun. Minulla oli pieni epäilys siitä, että riittääkö taljan voima oikaisuun, mutta ensimmäinen oikeni suurin piirtein yhden käden kevyellä pumppauksella.
Toinen oli tiukempi tapaus, mutta juuret rutisten ja katkeillen senkin runkon pätkä oli lopulta pystysuorassa. Sitten vaan sahalla pätkä pois. Kolmas kakku jätettiin myöhemmin oikaistavaksi. Ihan paikoilleenhan kakku ei tietenkään mene, vaan jää reilusti koholle, sillä niin rajusti myrsky kiskoo juuria maan sisästä. On siinä uskomattomat voimat, kun tuollainen mänty kaatuu!
Ai et käänny vai?Olen eri mieltä asiasta!
Mökin toimintojen virallinen suunnittelija oli sitä mieltä, että laavu olisi parempi rakentaa toiseen paikkaan. Olin samaa mieltä. Siispä puunrunkoja siirtämään.
Loppuverryttelynä siirsimme laavun rungot paikasta A paikkaan B.
Soutuvenettä ja sähkömoottoria sentään piti käydä lahdella kokeilemassa. Siellähän se halkopinon alku mukavasti näkyy mäellä!
Sepolle ihan tosi isot kiitokset avusta ja hyvästä seurasta. Uistelemassakin käytiin, mutta eipä tuo ollut kala vielä syönnillään.
