Tämän aamuinen käki korjasi eilistä erhettään: kukkui mollissa kuusi kertaa. Se oli jo tolokun kukunta!
Teki mieli paistettua haukea, ja puolen päivän pinnassa ajoin tuupparilla läheisen Hautasaaren kaislikon reunaan. Muutama heitto ja vajaan kolmen vartin hauki tarttui. Heti takaisin ja hauki paistopaloiksi. Pikainen suola-ruisjauholeivitys ja paisto verannalla. Kyllä oli uskomattoman hyvää! Muutama pala on vielä jäljellä.
Laitoin eilen levitykseen olosuhteitten muutoksen: ”Ulkohuussista ja linnunlaulusta sisävessaan ja lentokoneiden jylinään” Runsaat kaksi vkoa Mäntyharjun luonnossa, sitten paluu susirajan alapuolelle.
48 pois 6, jää 42. Kyllä silläkin pääsee kunnioitettavaan ikään. Linnunlaululla en tarkoittanut käkeä. Koko oleskelumme ajan, aamuin illoin, päivällä ja väliin yölläkin kukkui. Joskus tuntui olevan ihan vieressäkin hetken yleensä kauempana ja eri puolilla asentoamme. Päädyimme pitämään moista kukkujaa poikkeavana yksilönä tai peräti hulluna. Jukka tosi esitti, että käki voi kukkua sinne saakka, kunnes saa ohran vihneitä kurkkuunsa. Jotenkin luonteva selitys voisi olla epäonnistuminen kaverin löytämisessä eli rakkaushuolet. En muuten muista, kukkuvatko molemmat sukupuolet vai onko se vain koiraan pätemisalue.
Jorma K
Kukunnoissa ei vähennetä. Lopputulos on siis realistinen 69.
Vesa