Melko myöhään eilisiltana Suninlahteen tuli kaksi uikun oloista lintua, emo ja poikanen. Kiikarit olivat veneessä, enkä siksi pienessä hämärässä saanut lajista selvää.
Juttu jäi arvoitukseksi, kunnes vajaan tunnin päästä kuulin Suninlahden suulta ’sikamaisen kiljaisun’ – härkälintu!
Suvaksella olen aiemmin nähnyt härkälintuja vain Levälahdessa.
Noin kolmekymmentä vuotta sitten tutustuin moneen otteeseen härkälintuun Isolla Haukivedellä. Todella kiehtova laji!
Mikään vesilintuhan ei ole kummoinenkaan ’laulaja’, useimmat ovat vain erilaisia ’konahtelijoita’, tai jotain sinne päin. Laulujoutsenkaan ei nimestään huolimatta laula, vaan kiljuu kurkku suorana aivan p-leellisellä äänellä. Rannikolla esiintyvä fiksumman oloinen serkkunsa kyhmyjoutsen vain ’kähisee’. Siksi englanninkielinen nimi onkin osuvasti ’mykkä joutsen’.
Näiden ’kiljujien’ ja ’konahtelijoiden’ joukossa härkälintu on täydellinen poikkeus: sorean kaunis lintu on jäänyt niin nimien kuin äänienkin jakelussa pahasti takariviin: Härkälintu (ääninäyte).
Härkälintu Luontoportin sivuilla
Kohta pitäs ainakin muikkuja saada, kun ilmat kylmenee. Vaan rupeaa satamaan ja tullee holotna – ’vanhat’ viihtyvät tuvassa…
Jo olikin karsea tuo härkälinnun ääninäyte, upea lintu muuten.