Kuukausi: elokuu 2013

Melko myöhään eilisiltana Suninlahteen tuli kaksi uikun oloista lintua, emo ja poikanen. Kiikarit olivat veneessä, enkä siksi pienessä hämärässä saanut lajista selvää.
Juttu jäi arvoitukseksi, kunnes vajaan tunnin päästä kuulin Suninlahden suulta ’sikamaisen kiljaisun’ – härkälintu!

Suvaksella olen aiemmin nähnyt härkälintuja vain Levälahdessa.
Noin kolmekymmentä vuotta sitten tutustuin moneen otteeseen härkälintuun Isolla Haukivedellä. Todella kiehtova laji!

Mikään vesilintuhan ei ole kummoinenkaan ’laulaja’, useimmat ovat vain erilaisia ’konahtelijoita’, tai jotain sinne päin. Laulujoutsenkaan ei nimestään huolimatta laula, vaan kiljuu kurkku suorana aivan p-leellisellä äänellä. Rannikolla esiintyvä fiksumman oloinen serkkunsa kyhmyjoutsen vain ’kähisee’. Siksi englanninkielinen nimi onkin osuvasti ’mykkä joutsen’.
Näiden ’kiljujien’ ja ’konahtelijoiden’ joukossa härkälintu on täydellinen poikkeus: sorean kaunis lintu on jäänyt niin nimien kuin äänienkin jakelussa pahasti takariviin: Härkälintu (ääninäyte).
Härkälintu Luontoportin sivuilla

Kävin myöhään eilisiltana katsastamassa muikkuparvia kotiapajalta, siis kaikuluotaimella. Eipä ollut vieläkään muikkuja, vain yksittäisiä isompia kaloja 16 – 20 metrin syvyydessä. Veden pintalämpötila oli tuolloin uskomattomat 23 astetta (ilma 25)!
Koska oli vielä melko valoisaa, menin sitten läheisen Hautasaaren kaislikon reunaan kokeilemaan, josko saisin taas pikkuhauen soijahaukitarpeiksi. Melko hetihän se tarttuikin, ei vaan ollut ihan yhden miehen ’annoskokoa’, vaan peräti 2,7 kiloinen!
Uudella kalanperkuupöydällä fileroin hauen ja laitoin filepalat suolaan pieneen kannelliseen sankoon, jonka vein Marken kanssa tekemääni ’koekylmäkellariin’.
Tänä aamuna otin pari kalapalaa ja tein soijahauen pienempään rasiaan.

Tämänpäiväinen metsurointi ei oikein onnistunut, koska vettä satoi lähes jatkuvasti. Vain muutamia viimeisiä mäntypölkkyjä sain halottua ja jouduin kantamaan sateessa oksaisimpia latvapölkkyjä verannalle kuorittavaksi. Kuorinnan tein retkikirveellä.

Ilma 23, vesi 22.

Kun tänään iltapäivällä saavuin Suninlahteen, Suninniemen iäkäs pariskunta oli rannassa ’uikkareissa auringonpalvonnassa’  ja pysähdyin heitä jututtamaan. Varmaankin puoli tuntia siinä meni. He ovat todella mukavia immeisiä!

Isokoskelo oli heidän mökkinsä alla pesinyt jo toistamiseen. Kertoivat hauskasti, kuinka pesue marssi jonossa mökin alta järveen.
Merkittävää minun/meidän kannalta oli heidän muikunpyyntinsä: muutamalla kokeilulla vain yhden kerran olivat saaneet 9 muikkua!! Se on todella käsittämätöntä!
Huomenna käyn jälleen luotaamassa apajan, mahdollisesti myös Haapaselän pohjoispään syvänteen.

Onneksi satuin löytämään verkkovajan taaimmaisesta piilonurkasta sen halkaisukirveen, jonka muistelin joskus nähneeni. Se olikin lähes inhimillinen Jorman tuomaan voimamiesastaloon verrattuna:

Reilun kahden päivän aikana sain pilkottua melkein kaikki pölkyt! Verkkolaatikolla kannoin klapit mökin seinustalle pinottavaksi. Pirun painavaa kamaa! Suurimmat pölkyt olivat niin isoja, että niistä tuli kaksi laatikollista.
Oksaisimmat latvapölkyt ovat enää jäljellä, sitten pitäisi vissiin siirtyä niihin kahteen koivuun…

Pari metriä mökin takaseinästä on iso, kaksirunkoinen paju, joka on puoliksi jo nurin. Pitänee metsuroida sekin – nyt kun on toimeen tartuttu.

Toissapäivänä Suninlahdessa vieraili isokoskelopoikue, emo + 13 poikasta. Kaikki lähes täysikasvuisia.
Kurjet huutelevat nykyisin aamuöisin läheisellä suolla, joutsenet Tuohisalon kaakkoiskulmalla. Myös kuikat ovat äänessä paljon, usein ihan lähellä, eli muikkuapajalla.
Käpytikka puuhakkaana jatkuvasti tässä ihan liki. Jokunen palokärki.