Kuukausi: kesäkuu 2013

Harmillisesti löysin jälleen kalliin kiven, vaikka en sitä oikeastaan etsinytkään.
Hienosti sujuneen juhannusreissun paluumatkalla Levälahteen ajoin raskaassa lastissa kiveen Kytösen itäpuolella (kts. oheinen ”infokartta”).
Alapää menee täysin uusiksi kuin entisellä ilotytöllä.

Useampia vuosia olen jo tuskaillut Jorman hommaaman pumpun kanssa. Sen ilmaaminen on ollut lähes yliluonnollisen maaginen tapahtuma. Siihen eivät ole auttaneet/sitä eivät ole edistäneet perkeleet, eikä uudempi insinööritiede.
Italialaisten oliivinpurijoiden maanantaitekele koko p-leen pumppu! S-na!

Nyt – suuressa viisaudessani – kehitin tuossa kylminä ja pimeinä talvikuukausina suorastaan nerokkaan menetelmän, jolla voin ilmata makaroonien pumpun vaikka yksin. Toiminta perustuu rataspumpun pesän suoratäyttöön. Aiemmin pumpun pesä täytettiin veemäisen hankalasti pitkän imuletkun päästä. Tässä uudessa versiossa onnistuin asentamaan ilmausruuvin tilalle lyhyen rotanhännän ja puolen metrin läpinäkyvän letkun, jonka päässä on pieni palloventtiili. Nyt ei muuta kuin vettä pesään ja hana kiinni. Se on siinä (luonnollisesti imuletku on oltava vedellä täytetty).

Oheisessa kuvassa Kokko-Jukka tekee iisin ilmaussuoritteen: vain hieman vettä koneeseen ja se on siinä. Suorastaan naurettavan helppoa!

Suninlahdessa vierailee säännöllisesti useampia lintupoikueita. Eka kertaa telkkäpoikue, jossa on kymmenen pientä palleroa. Poikue ei ole kuitenkaan peräisin minun pöntöistäni, mistähän lienevät.
Sorsapoikue on nyt toista kertaa, vain kuusi poikasta.  Isokoskelollakin on ihme kyllä vain muutama poikanen, viime kesänä poikasia oli sentään neljätoista.
Tuohisalon koilliskulmalla, vajaan kilometrin päässä Suninlahdesta, oli eilen illalla laulujoutsenpari ja kolme poikasta.

Kolmisen vuotta olen jo suunnitellut sahapukin tekoa. Siis todella perusteellisesti. Jos sanonta ’hyvin suunniteltu on puoliksi tehty’ pitäisi paikkaansa, näin pitkään suunniteltu kapine pitäisi kyllä olla jo täysin valmis. Vaan eipä näy vilaustakaan.
No, toissa päivänä tuli tunne, että NYT sen sahapukin lopultakin teen. Niinpä menin Rellunkulmaan ja ostin kiinalaisen sahapukin. Koottava, sinkitty peli. Kokko-Jukan kanssa se saatiin vaivoin kasaan. Hyvä tuli!

Suninlahden pohjukkaan on ilmaantunut parikymmentä kurjenmiekkaa. Eivät näytä kukkivan vielä tänä kesänä.
Käkien kukunta sen kun vain jatkuu, taivaanvuohikin mäkättää iltaisin.

Pieniä haukia lähtisi virvelillä vaikka kuinka paljon, vain yhden olen ottanut päivittäin. Jigillä sain muutamia neljänneskilon ahvenia.

Koskaan aiemmin en ole kuullut niin paljon käkien kukuntaa kuin nyt. Käkiä lentelee pitkin poikin Suninlahtea pareittain. Luultavasti ’kilpakukkujia’. Äsken kaksi käkeä kukkui aivan lähekkäin tuossa vastarannalla. Selvästi koittivat kukkua toisensa ’suohon’. Taukohetkillä kuului vain outoa ’kähinää’.

Lehtokurppa lentää iltaisin soidinlentojaan juuri tästä mökin kohdalta. Sitä on hauska seurata. Lentää suoraviivaisesti kahta näkymätöntä linjaa pitkin. Koko ajan samaa reittiä, aivan puiden latvojen yläpuolella. Ääntelee lyhyin välein hieman kuin ’maantiekiitäjä’  piirretyissä.

Ihmeen lämmmin sää näin kesäkuun alussa: sunnuntaina tultuani oli 26 astetta, eilen 28 ja nyt peräti 29 astetta! Suopursutkin jo kukkivat!

Eka kertaa kuulin kolmen käen kukkuvan – yhtä aikaa. Olivat tosin aika kaukana toisistaan, mutta kumminkin.
Useampia telkkiä on käynyt Suninlahdessa, mutta pöntöissä ei ole asukkaita.